Harry heräsi aamulla jo kello kuusi. Hän ei ollut saanut unta,päässä oli pyörinyt liian monia asioita. Päällimmäinen huoli oli se, että hän oli alkanut nähdä taas unia Voldemortista, joten hän ei oikeastaan edes halunnut nukkua. Arpea särki melkein joka yö, ilta ja aamu. Nytkin. Ja yksi huoli oli nimeltään Cho Chang. Harryn oli jo pitkään pitänyt pyytää tätä joulutanssiaisiin, mutta hän ei tiennyt miten. Cho liikkui aina ystäviensä seurassa, eikä ollut koskaan yksin niimpä Harryn ei ollut ikinä tilaisuutta pyytää tätä. Samassa Ron säpsähti hereille.
- Harry? Kuinka kauan olet ollut jalkeilla?
- Äh...puoli tuntia
- Et sinä ennen ollut noin hermostunut huispausottelusta.
- Huispausottelu??!!
- Oletko sinä unohtanut sen? Angelina on puhunut siitä jo melkein viikon,joka välissä.
- On vain muita huolia...Lähden tästä aamupalalle.
- Harry?
- Mitä?
- Kello on kuusi, ei vielä ole aamupalaa.
Harry lysähti pylvässängylleen. - Miten voin olla näin sekaisin??
- Sitä minäkin. Mikä sinua oikein vaivaa?
- No, ensinnäkin näen joka yö melkein unta eräästä tietystä velhosta, jota en jaksa enää ajatellakkaan, sitten arpea särkee tälläkin hetkellä sietämättömästi ja kolmanneksi minun pitäisi pyytää Cho Chang joulutanssiaisiin, eikä siitä tule mitään, Harry huokaisi yhteen hengenvetoon.