Oli joulukuinen ilta. Harry, Weasleyt ja Hermione viettivät joululomaansa Kotikolossa. He olivat juuri syöneet Wealeyden keittiössä upean Jouluaterian. Siihen kuului perinteinen joulukalkkuna,porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa ja kaikkea muuta herkullista.
Harry, Ron, Hermione, Ginny, Fred ja George päätivät lähteä ulos talvisäähän. he päättivät alkaa lumisotaa, Harryn hämmästykseksi Hermione ja Ginny osallistuivat myös, mutta joukkue jako ei tainnut olla ihan heidän mieleensä, sillä Fred ja George päättivät, että tämä lumisota olisi tytöt vastaan pojat - Teitä on neljä ja meitä on kaksi. Ginny kimitti. -itseppä halusitte osallistua. vastasi Ron. Ja niin alkoi raivoisa lumisota. Hermione ja Ginny taistelivat urheasti mutta tietenkin pojat lopulta voittivat. Hikisinä ja lumisinä he lähtivät lampsimään kohti kotikoloa.
Sisälle tultuaan Harryn sieraimiin tunkeutui ihana tuoreen pullan tuoksu. -Äiti on leiponut. Ron huudahti. - Outoa kun hoksasit. Ginny ilkkui. Ron näytti hapanta naamaa Ginnylle. Weasleyden äiti, Molly Weasley tuli heidän luokseen hymy huulilla. - Oliko hauskaa? - oli. He kaikki vastasivat hikisinä ja märkinä. -sepä mukavaa. Molly sanoi samalla kun puristi Fredin poskea. -keittiössä on teille pullia, jos maistuu. Hän lisäsi. - Äiti minä en ainakaan syö enää tähän aikaan pullia. Ginny sanoi ja katsoi epäuskoinen ilme kasvoillaan äitiään. - mitä sinä höpiset Ginny kulta? sinähän olet ollut aina ensimmäisenä tuoreiden pullien kimpussa. tai no melkein. hän lisäsi kiireesti katsahdettuaan Georgea ja Frediä. - mutta silloin olin liian tyhmä tajutakseni, miten paljon ne lihottavat. Ginny jatkoi kiivaasti. - mutta sinähän olet laiha kuin tikku. puuttui puheeseen Hermione, jonka tukka ei ollut koskaan näyttänyt räjähtäneemmältä. - taisit sekoittaa itsesi minuun. Ginny sanoi töykeästi. Hermione katsoi epäuskoisen näköisenä Ginnyä.
Ginny katsoi takaisin. Harry ei oikein ymmärtänyt koko asiaa ja oli juuri sanomassa Ronille että tytöt ovat vaikeita tapauksia, kun Molly huudahti - Te molemmat olette hoikkia ja kauniita neitejä. ja nyt te kaikki menette yläkertaan vaihtamaan märät vaatteenne kuiviin. hopi hopi. Ja niinpä he kaikki lähtivät vaihtamaan vaatteitaan. - ja tulkaa sitten syömään pullanne. Molly huusi heidän peräänsä.
Harry ja Ron astelivat Ronin kodikkaasenn huoneeseen. Harryn sängyllä oli sotkuisesti levitetty kaikki hänen vaatteensa. Hedwigin häkki lojui nurkassa tyhjänä ja epämääräisenä, sillä Hedwig oli metsästämässä. Harry oli juuri riisumassa märkää paitaansa päältään, kun Hermione pemahti huoneeseen ja huudahti - arvatkaa mitä?! - HERMIONE! Ron mylvi ja yritti peittää paljata ylävartaloaan paidallaan, sillä hän oli jo ennättänyt riisua paitansa. Hermione katsoi häntä häkeltyneenä ja painoi päänsä alas ja sopersi - anteeksi. ja lähti naama punaisena huoneesta. Harry katsoi Ronia joka näytti edelleen säikähtäneeltä. ja sanoi. - oveen on hankittava lukko. ja laittoi puhtaan paidan päälleen.
Kun Harry ja Ron olivat viimein vaihtaneet kuivat ja puhtaat vaatteet päälleen he astelivat keittiöön. siellä oli jo kaikki muut. kaikki olivat oudon iloisia. - et kai vain lihoa sisarkultani, George härnäsi Ginnyä. - ei huolta velikulta. ottaisitko yhden pullan vielä? hän kysyi ystävällisellä äänellä. - toivottavasti siinä on myrkkyä joka vaientaa sinut ikuisiksi ajoiksi. Ginny lisäsi kylmällä ja hyytävällä äänellä ja katsoi murhaavasti Ginnyä. Hermione taisi ajatella jättää se aihe sikseen ja kääntyi Harryyn ja Roniin päin ja sanoi heille, - tulkaa ottamaan pullaa ne ovat todella hyviä. Harry ja Ron tarttuivat kumpikin omaan pullaansa ja alkoivat syödä sitä, Harryn mielestä se oli herkullista ja suussa sulavaa.
Kun Ron ja Harry olivat juuri saaneet syötyä ensimmäiset pullansa kun Fred sanoi - tiedättekö jo loistavat uutiset Harry ja Ron? - mitä höpiset? Ron kysyi suu täynnä pullaa. - no sillä aikaa kun te kaksi lorvitte ylhäällä vaihtamassa kuivia vaatteita tänne tuli pöllö tuomaan meille postia. - ja? Harry kysyi uteliaana. - malta nyt. siinä luki, että kun, menemme takaisin kouluun pidetään Dumbledoren 100- vuotis syntymäpäivä. fred selitti innoissaan. - mutta siinä on yksi huono puoli. George sanoi. - ja mikä se mahtaa olla?.Ginny kysyi väsyneenä. - se että ´sinne pitää hankkia juhlapuku. - mitä pahaa siinä on? Ginny kysyi. - no en minä mitään kaapua ala tunkea päälleni. george vastasi. ja niinpä sitä inttämistä jatkui, kunnes Ron kysyi Hermionelta - tämäkö sinun piti kertoa meille, kun ryntäsit huoneeseeni kesken vaatteiden vaihdon? - öh niin. anteeksi luulin että olitte jo vaihtaneet. Hermione vastasi vältellen. - äh ei se mitään. Harry sanoi. - hyvähän sinun on sanoa kun et ollut puolialasti. Ron äyskähti. -lopettakaa. hyvänen aika. Hermione huudahti. meillä on muuta mietittävää. esim. milloin menemme viistokujalle ostamaan juhlakaavut. kävisikö teille kaikille huominen? hän kysyi. - minulle ainakin. Ginny sanoi ja Hermione hymyili hänelle. - meille myös. Fred ja George sanoivat yhteen ääneen. Harry katsoi Ronia ja Ron nyökkäsi ja niinpä Harry sanoi ´meille myös! - selvä se. lähdetään huomenna klo 11.00 viistokujalle. oletteko muuten huomanneet että mihin äiti ja isä on hävinneet?. Ginny kysyi. - ei aavistustakaan. yhtäkkiä ikkuna rapisi ja Fred meni avaamaan sen ja sieltä lensi varpuspöllö kantaen kirjettä. Fred avasi sen ja luki ääneen. "hei kaikki. toivottavasti ette huolestuneet siitä että mihin katosin, sillä ystäväni brisellan aviomies loukkaantui ja minun oli lähdettävä ystäväni tueksi niin nopeasti kuin pystyin. ette varmaankaan huomanneet lappua jonka jätin eteisen pöydälle. ja minä myös tiedän sen että kun menette kouluun teillä on oltava juhlakaavut Dumbledoren 100-vuotis syntymäpäivää varten, mutta ei huolta minulla on Fredille, Georgelle, Ronille ja Ginnylle juhlakaavut. Harry ja Hermione voivat mennä yhdessä ostamaan juhlakaapunsa. olen Brisellen tukena tämän yön eli en tule yöksi kotiin. pitäkää huolta toisistanne. Rakkaudella. Molly". Fred laski kirjeen alas ja sanoi. - no meidän ei sitten tarvitse lähteä huomenna viistokujalle. - todella hauskaa laittaa isoisoisoisoisoisoisoisoisoäidin pitämä juhlakaapu. siitä tulee riemukas syntymäpäivä. Ginny sanoi ontolla äänellä. Hermione katsoi Harryyn ja sanoi - no mennään me sitten huomenna yhdessä. vai? - totta kai menemme. Harry vastasi epäröimättä.
he kaikki alkoivat riehua hullusti onnellisena siitä, että kotikolo olisi heidän tämän yön. ja yhtäkkiä ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta valot sammuivat.
Ginny kirkaisi - mitä tapahtui.? Hän sopersi - ei aavistustakaan. Harry kuuli Ronin vastaavan. Oli kuoleman hiljaista. Harryn vasemmalla puolella kuulosti siltä että taskua kaivettiin - valois. Harry kuuli Hermionen sanovan. Nyt ottivat kaikki muutkin taikasauvansa esille ja mutisivat valois. Kaikki näkivät toisensa. Ginnyn kasvot olivat säikähdyksestä vääristyneet. - mitä meidän kuuluisi tehdä hän kysyi Frediltä ja Georgelta ja hän luuli saavansa järkevän vastauksen , sillä oletti Fredin Georgen joukon vanhimpina tietävän mitä pitäisi tehdä, mutta sai vastauksekseen - elä meitä katso, mistä me voitaisiin tietää? - no ajattelin koska olette vanhimpia meistä ja olette asuneet täällä koko ikänne. Hermione tiukkasi. yht'äkkiä yläkerrasta kuului, että jokin asia meni rikki. Kukaan ei uskaltanut sanoa sanaakaan. Hermione vapisi, Ron oli kalpea kuin ulkona satava lumi, George liikutti huuliaan ja Harry oletti sen tarkoittavan ''Murtovarkaita''. Harryn mielestä ajatus tuntui järjettömältä, sillä kuka tulisi aika lailla köyhään taloon varastamaan, mutta varoi visusti sanomasta sitä ääneen. George sanoi Fredille kuiskaus ääneen - mennään ottamaan siitä selvää. ja he lähtivät portaikkoa kohti, Hermione lähti heidän peräänsä samoin teki Ginny, Ron ja Harry. Fred oli juuri astumassa ensimmäiselle porrastasanteelle, kun hän äkkäsi Hermionen, Ginnyn, Ronin ja Harryn, jotka seurasivat häntä - ei tule kuuloonkaan. hän tiukkasi kuiskaus äännellä. - Älä hulluja puhu. luuletko että jäämme tänne alas murhaavattavaksi?! Hermione tiukkasi takaisin samalla kuiskaus äänellä. - oletko kuuro Hermione?! he ovat tuolla ylhäällä ei täällä. Fred kuiskasi takaisin. - Heitä voi olla lisää. Hermione kivahti kuiskaus äänellä takaisin. - Lopettakaa jo! George kuiskasi vihaisesti, hän oli jo ylimmällä portaalla ja kurkisteli oliko reitti selvä. - meillä on tärkeämpää tekemistä kuin kuunnella teidän kahden riitelyä. ja Fred et voi estää heitä eli anna olla! hän lisäsi vielä. ja niinpä Hermione katsoi voitonriemuisesti Frediä ja he lähtivät hipsimään yläkertaan.
He olivat jo ylimällä porrastasanteella ja George kurkisti ovenraosta hiiren hiljaa - Siellä ei ole ristin sielua. George ilmoitti niin kovaa, että muut säpsähtivät. - Mistä se ääni sitten tuli.? Ginny kysyi normaalilla äänellä mutta Harryn vilkaistua hänen kasvojaan hän näytti edelleen pelokkaalta. - Ei harmainta aavistusta. George vastasi samalla kun hän tarkkaili huonetta johon he kaikki olivat juuri äsken ahtautuneet. Harry katsoi ympärilleen, huone oli kotikolon huoneista ehkä kaikkein pienin ja tunkkaisin. Harry katseli huonetta lattiasta kattoon kunnes, PAM. Hermione ja Ginny kirkuivat kaikki kääntyivät salamana ovelle, joka oli yht'äkkiä paukahtanut täydellä teholla kiinni. - suut kiinni. Ron kivahti Hermionelle ja Ginnylle jotka kirkuivat yhä mutta vaikenivat Ronin aukaistua suunsa. - kuka tuli viimeiseksi ovesta? Ginny kysyi ja hengitti nopeasti ja vilkuillen ovea pelokkaasti, samoin tekivät kaikki muutkin. -Minä. Hermione vastasi. Mutta minä en sitä paukauttanut kiinni. hän lisäsi kiireeasti. - Mennään pois tästä huoneesta, en saa kunnolla hengitettyä. Ron sanoi tuskaisesti. Muut nyökkäsivät ja Hermione, joka oli lähimpänä ovea kääntyi avaamaan sitä, mutta ei saanutkaan sitä auki, - en saa sitä auki. Hän uikutti. - älä viitsi. Fred sanoi ja lähti kohti ovea ja yritti saada sitä auki muttei onnistunut sen paremmin kuin Hermionekaan. - pahus. hän ärisi ja takoi samalla ovea. - se varmaan meni lukkoon silloin kun se paukahti kiinni. Ron sanoi ja meni hänkin oven luokse.- ja täällä ei ole edes salaluukkua. George mutisi. - meidän piti juuri jäädä vangiksi salaluukuttomaan huoneeseen. hän lisäsi vihaisesti. - voiko ovi noin vain mennä lukkoon? Hermione kysyi mietteliäänä Ronilta. - nooo kotikolon lukot ja ovet eivät ole mitenkään uusi, joten kyllä ne varmaan voi. Ron sanoi. - No teidän äitinne varmaan tulee pian avaamaan oven. Harry sanoi toiveikkaasti Fredille, Georgelle, Ronille ja Ginnylle. - Niin varmasti Harry , ellei hän jäisi yöksi brisellelle. George sanoi hymähtäen, kylläkin aika vaisusti. - ainiin, unohdin. Harry voihkaisi. - Eli pitääkö meidän nyt vain tukehtua tänne, sillä minä saan todella huonosti ilmaa keuhkoihini? Hermione vaikeroi. Ja totta tosiaan Harrykin huomasi että joutui tosiaan tekemään työtä jos halusi kunnolla ilmaa keuhkoihinsa. - Meidän on päästävä pois täältä. Ginny sanoi paniikissa ja juoksi ovelle ja rupesi hakkaamaan sitä. - Ginny tuo ei hyödytä, menetämme vain tuplasti enemmän happea. Ron sanoi rauhallisena, mutta hänen kasvoistaan näkyi pelko. Nyt Harry alkoi tosiaan miettiä, että oliko ovi noin vain sulkeutunut? vai oliko joku sittenkin langettanut siihen jonkinlaisen loitsun? Harry mietti myös sitä miten hän ja hänen ystävänsä pääsisivät pois huoneesta, jossa ei saanut kunnolla happea ja oli muutenkin ahdas. Ginnyi lopetti oven hakkaamisen ja lysähti polvilleen lattialle ja hautasi kädet kasvoihinsa. - älä itke Ginny, kyllä me pääsemme pois täältä. Fred lohdutti. Ginny nosti päänsä ylös ja katsoi Frediä. -en minä itke, yritän keksiä miten pääsemme täältä pois. hän sanoi ja hautasi uudestaan kasvot käsiinsä. Harry oli, sillä aikaa miettinyt pelastus keinoa, ja sanoi, - olemmeko tosiaan niin tyhmiä ettemme tajua käyttää taikasauvaa. Hermione katsoi Harrya niin kuin ei olisi koskaan kunnolla ihmistä nähnytkään. - aivan niin Harry. Hän sanoi innoissaan ja kaivoi taskustaan taikasauvansa esille ja lausui ''alohomora'' , mutta mitään ei tapahtunut. Hermione kääntyi hädissään muihin päin ja sanoi, - nyt me ainakin tiedämme että joku ei toivottu on sisällä talossa, ja se ei toivottu henkilö on loihtinut oven lukkoon, niin että me emme pääse täältä pois, ja se ei toivottu henkilö on joku taitava velho tai noita. Hän sanoi sen kaiken supernopeasti ja säikähtänyt ilme kasvoillaan.
Oli kuoleman hiljaista, ilmeisesti kaikki yrittivät kuunnella, että kuuluisiko alhaalta mitään. Ilma alkoi olla jo erittäin raskasta ja vaikea hengittää. - Mitä me nyt tehdään? Ron kysyi huolestuneesti. - Olemme avoimia ehdotuksille. George sanoi ja nielaisi tyhjää. - Hermione uskotko tosissasi että talossa olisi joku, kysyn ihan vain siksi koska alakerrasta ei kuulu pihaustakaan?. Ginny kysyi Hermionelta ja katsoi Hermioneen. - , totta kai uskon, ei ovi voi noin vain mennä lukkoon, ja sen, että alakerrasta ei kuulu pihaustakaan selittää se että se joku on loihtinut tämän huoneen kuuroksi muista huoneista kantautuvilla äänillä ''vaikenius huonetitus'' loitsulla. Hermione sanoi katsomatta Ginnyyn, sillä hän näyttävästi yritti muistella jotain loitsua millä he pääsisivät pois huoneesta. - ja se joku ilmeisesti haluaa tappaa meidät, sillä tuskin hän muuten olisi langettanut tähän huoneeseen sinihome myrkkyä, ja tuo home sana saa merkityksensä noin puolentunnin kuluttua.hän lisäsi nopeasti. - Mistä sinä tuon tiedät? Harry kysyi ja yritti olla yskimättä. - siitä että ostin tätä koulua varten. hermione vastasi. - ja mihin kummaan sinä tätä myrkkyä tarvitset koulussa. - noh, tällä mykyllä professori Verso tappaa öljynaukit, kun ne alkavat haista pilaantumisen merkiksi. meidän oli kylläkin tarkoitus käyttää suojanaamaria. Hermione vastasi väsyneesti. - no muistatko siihen mitään vastaloitsua. Harry kysäisi toiveikkaana. - en, sillä professori Verso ei ole vielä opettanut meille sitä. Hermione vastasi murtuneena samalla hän myös sammutti sen pienen toivon kipinän Harrysta.
Siinä he kaikki olivat istuneet ainakin 15. minuuttia. Harry alkoi jo tuntea sinihomeen hajun sieraimissaan, siinä hajussa oli myös jotain muutakin ja se (mitä se nyt olikaan) yskitti ja tuotti pahaa oloa kovasti. ´Ginny yski lujaa ja pahan kuuloisesti. Hermione oli valkoinen kuin lumi eikä uskaltanut avata suutaan, sillä näytti pelkäävään oksennuksen lentävän sillä sekunnilla kun hän vain raottaisi suutaan. Ron puolestaan pälpätti herkeämättömästi. Harry ajatteli sen lieventävän paniikkia. Fred ja George istuivat hiljaa ja tutkivat kattoa.
JATKUU JOSKUS. TAI EN TIEDÄ JATKUUKO SILLÄ KUKAAN EI NÄYTÄ PITÄVÄN TÄSTÄ.
Harrya oksetti, hänestä tuntui kuin hän olisi niellyt jotain todella limaista ja haisevaa mönjää. Hänen sieraimissaan oli kamalan sinihomeen haju ja siinä oli myös jotain mikä teki siitä vielä enemmän oksettavaa. - pitääkö meidän siis nyt vain antaa itsemme tukehtua tänne. Ron kysyi samalla kun hän yritti ilmeisesti pidätellä oksennusta. - olemme avoimia ehdotuksille pikkuveli. Fred vastasi. Hän näytti kalpealta, hänessä oli kuitenkin enemmän väriä kuin Hermionessa. George puolestaan oli sinipunainen ja Ginny oli hiukan keltainen. Ron oli lopettanut pälpättämisen ja istui nyt hiljaa katse ovessa. Harry uskoi itse näyttävänsä kamalammalta kuin kukaan heistä, sillä ainakin hänestä tuntui hirveältä. Harry saattoi olla väärässä sillä häneltä ei lentänyt keltaista oksennusta sillä hetkellä kun tältä kysyttiin. - olemmeko me oikeasti hengen vaarassa?. mutta Hermionelta lensi lemuavaa ja keltaista oksennusta. - olemme. Hän vastasí Ronille. Kaikki tuijottivat Hermionea ja hänen vieressä lojuvaa oksennusta. Hermione oli juuri sanomassa jotakin mutta ei ehtinyt, sillä hänen suustaan pärskähti verta, hän näytti oksentavan sitä, hän myös näytti kauhistuneelta. - m-mitä hä-hänelle ta-tapahtuu. Ginny kysyi itkun partaalla. Harry yritti kääntää Hermionen pään sellaiseen asentoon että veren vuotaminen hänen suustaan loppuisi, mutta se ei loppunut. Kaikki olivat Hermionen ympärillä pelon vallassa, Hermionen yökkäys, Ginnyn nyyhkytys, Ronin hätähuuto, Fredin ja Georgen auttamiyritykset ja Harryn huolestunut änkytys kuuluivat yhtäaikaa. - a-a-autta-akaa h-hä-ntä h-eti. Ginny parkui. - EN OSAA! Ron mylvi vihaisesti. Harryn vilkaistua hänen kasvojaan hän huomasi että Ronin silmistä valuivat kyyneleet, Harrynkin silmät olivat kostuneet. mitä jos hermione menettää liikaa verta eikä selviydy. Harry ajatteli peloissaan. - EII. hän kuuli oman äänensä huutavan. Harry tarttui Hermionea käsivarresta ja ravisteli tätä kovakouraisesti, HERMIONE, KUULETKO ÄÄNENI? Harry huusi kurkku suorana. Hermione ei liikauttanut ainuttakaan kehon osaansa, ainoastaan hänen tyhjät silmänsä kiiluivat, kun Harry ravisteli häntä. - HERMIONE!! EMME VOI MENETTÄÄ SINUA NYT!. Harry huusi kyyneleet silmissä, Hermionen veltto ruumis valui hänen käsissään. Ron oli tuijottanut Hermionea hädissään ja tarttui Hermioneen ja veti hänet pois Harryn käsistä. - Hermione, me ´tarvitsemme sinua nyt enemmän kuin koskaan. Hän sanoi itkuisella äänellä. - laitetaan hänet makuulle ja katsotaan auttaako se. Fred sanoi rauhallisesti.- PARAS AUTTAA. Harry huusi raivoissaan. Kaikki katsoivat Harrya ja laittoivat sitten Hermionen makuulleen. Veren valuminen suusta loppui ainakin, mutta Hermione ei vieläkään liikahtanut.
Kaikki olivat Hermionen ympärillä ja katsoivat häntä, Ginny itki, Ronin silmistä valuivat kyyneleet George ja Fred katsoivta Hermionea järkyttyneenä, Harry puolestaan alkoi ravistella Hermione. - mitämeidän kuuluu tehdä? Harry kysyi muilta toivoen että hänen äänensä olisi kuulostanut tyyneltä, mutta hänen sisuksensa huusivat, hän ei tiennyt mikä Hermionella oli ja miksi kellekkään muulle ei ollut tapahtunut tälläistä, ei toki hän halunnut tapahtuvan tälläistä kellekään. - ehkä hän vain täytyy odottaa että hän tokenee. George sanoi ja tuijotti Hermionea. - NÄYTTÄÄKÖ SILTÄ ETTÄ HÄN OLISI TOKENEMASSA, SILLÄ JOS ET OLE SATTUNUT HUOMAAMAAN HÄN EI LIIKU EIKÄ KUULE MITÄÄN. Ron huusi. Ginny purskahti äänekkääseen itkuun. - Älä huoli Ginny hän tokenee. George sanoi ja meni lohduttamaan Ginnyä. Fred loi erityisen katseen Georgeen, Harry huomasi sen ja kysyi. -epäiletkö sinä että Hermione ei tokene? - Olen pahoillani, mutta luulen että tämä myrkky on liian myrkyllistä. Fred vastasi ja painoi päänsä alas. Harryn sisukset puristuivat yhteen ja hän ei saanut henkeä, hän tunsi jotain märkää poskellaan, se oli kyynel ja niitä tuli kokoajan lisää. Harry päästi irti Hermionen veltosta ruumiista, se valui lattialle. Harry katsahti Roniin joka katsoi Hermionea ja käveli tämän luokse ja katsoi tämän tyhjiin ruskeisiin silmiin ja sanoi. -sinä tietäisit mitä pitäisi tehdä jos jollekkin meistä olisi tapahtunut näin. Hän nosti Hermione hiukan sillä Hermione ei ollut paksua mallia tätä jaksoi kuka tahansa pidellä. Hermionen pää retkotti taakse päin hänen jalkansa olivat maassa velttona. Ron katsoi tätä vielä ja laski takaisin maahan. - Vannon että se joka tämän teki, saa maksaa ja se idiootti katuu tätä koko elämänsä. Ron sanoi uhmakkaasti ja meni ovelle ja alkoi potkia sitä. Ginny parkui. Harryn silmät kostuivat kyyneleistä ja hän ajatteli olevansa samaa mieltä siitä että kuka tämän teki. yhtäkkiä ovi aukesi ja siinä seisoi Albus Dumbledore.
jatkan koska en halua tuottaa pettymystä niille jotka pitävät tästä novellista:)
Albus Dumbledore katsoi heitä vuoronperään ja hänen katseensa pysähtyi Hermioneen. - Arthur Weasley sanoi että hänen työhuoneessaan on joitain tärkeitä taikaministeriön papereita ja hän sanoi myös että saisin käydä vapaasti hakemassa ne. Hän sanoi sen kaiken samalla kun käveli Hermionen luo. - Sinäkö siis aiheutit sen äänen. Harry kysyi hivenen syyttävällä äänellä. - En, en. ihmettelinkin miksi alakerrassa näytti siltä kuin siellä olisi ollut tornado, mutta Hermione Granger on vietävä pikimmiten Pyhään Mungoon. Dumbledore lisäsi katsoen Hermionen tyhjiin kasvoihin. - mitä hänelle on tapahtunut? miksi kellekkään muulle ei ole tapahtunut samalla tavalla. Ron kysyi. Dumbledore mietti hetken ja sanoi sitten, - tuliko neiti Granger viimeisenö ovesta. - kyllä tuli, mutta entä sit- Ron aloitti mutta Dumbledore keskeytti hänet, - no jos hän kerran tuli viimeisenä niin silloin se on selvä että miksi hän on ainut joka potee kuolontraatia. Kaikki katsoivat Dumbledorea hölmistynyt ilme kasvoillaan. - k-kuolontra-atia? ja miksi se tulee vain sille kuka tulee viimeisenä. Ron kysyi hölmistyneenä. - se tulee siksi viimeiselle ovesta astuvalle henkilölle koska hän koski viimeisenä vaarallisella tavalla loihditulla olevaan huoneeseen, mutta nyt meidän on lähdettävä kiireellä tavalla Pyhään Mungoon, sillä hän ei enää kauan pysy hengissä. Ja niinpä he lähtivät kiireesti Pyhään Mungoon.
Pyhässä Mungossa Hermione laitettiin kiireesti sairaala vuoteelle ja hänelle annettiin mitä erikoisempia litkuja joita pistettiin neulalla hänen käsivarteensa. - minä lähden tästä lähettämään pöllön Arthurille. Dumbledore sanoi ja lähti marsimmaan kohti ovea. - Hän ei herää ainakaan pariin tuntiin, joten turha tässä on seisoskella menkää vaikka kahvioon. Hermionen ympärillä hääräävä pullea naishoitaja sanoi. Harryn ei tehnyt mieli syödä sillä hänen toinen paras ystävänsä oli ollut kuolemaisillaan hetki sitten, mutta oli toden teolla helpottunut siitä että Hermione oli nyt hyvissä hoivissa ja niinpä Harry, Ron, Ginny, Fred ja George lähtivät lampsimaan hikisinä (he olivat lähimain juosseet Pyhään mungoon Hermionea Dumbledore piti ilmassa sauvan avulla.) kohti kahviota.
-Onneksi Dumbledore tuli sinne. Ginny sanoi hörppien samalla kurpitsamehuaan. - kukakohan siellä rikkoi tavaroita. Harry kysyi. - se oli varmaankin vain pahahenki tai jokin muu, mutta en kuitenkaan usko sen olevan joku vaarallinen. - äh, unohda se Harry. George sanoi nähtyään Harryn miettiväisen ilmeen. - Ole vain iloinen niin kuin mekin siitä että Hermione on kunnossa. George lisäsi vielä. - olenhan minä siitä iloinen. Harry tiuskaisi vihaisemmin kuin oli tarkoittanut. - no ei oikein siltä vaikuta kerran sinua kiinnostaa se kuka oli alakerrassa. George tiuskaisi takaisin kiukkuisesti. - Noh, eikö sinusta se ole yhtään kummallista. Harry sanoi ja tunsi raivonsa yltyvän. - Lopettakaa!. Ginny huudahti raivoisasti ja hänen silmänsä tuikkivat vaarallisesti. Harry ja George katsoivat häntä pelokkaasti ja lopettivat kinaamisensa, mutta vilkaisivat toisiaan murhaavasti. - en käsitä teitä. Ginny jatkoi ja joi kurpitsamehunsa loppuun ja viskasi sen roskakoriin ja kääntyi Harryyn, Roniin, Frediin ja Georgeen päin ja sanoi, - minä menen Hermionen luokse. Ja lähti marsimmaan Hermionen huonetta päin.
Harryn, Ronin, Fredin ja Georgen syötyä ja juotua kurpitsaleivoksensa ja mehunsa he lähtivät Hermionen huonetta päin siinä toivossa että Hermione olisi jo hereillä. huoneeseen tultuaan Harry näki että Hermione jutteli rattoisasti Ginnyn kanssa. ''hei''. Hermione tervehti iloisesti äkättyään Harryn, Ronin, Fredin ja Georgen. ''säikäytiti meidät pahan kerran''. Harry sanoi ja hymyili leveästi. Hemionekin hymyili mutta vakavoitui siinä samassa ja kysyi kuiskaten mutta kuitenkin niin että Ginny, Harry, Ron, Fred ja George kuulivat, ''saitteko jo selville kuka siellä alakerrassa oli?'' Harry vilkaisi Georgea äkäisesti ja kääntyi Hermioneen päin ja sanoi, '' joidenkin mielestä se on rikos jos haluaa saada selville kuka halusi tappaa sinut tai oikeastaan meidät kaikki''. ''äh, älä viitsi Harry''. Hermione sanoi. ''tuskin George sitä tarkoitti''. hän lisäsi ärtyneenä. ''mistä tiedät että se oli George?'' Harry kysyi ihmeissään. '' Ginny kertoi''. Hermione vastasi epämääräisesti. ''Milloin pääsen pois täältä?'' Hermione kysyi samalta pulleaslta naishoitajalta joka oli käskenyt muut kahvioon. ''eiköhän se tänään onnistu''. naishoitaja sanoi hellästi ja katsoi hymyillen Hermioneen. Samassa Hermionen sairaalahuoneen ovi avautui ja sieltä tulivat herra ja rouva Weasley. '' hei, onpa mukava että voit jo paremmin kultaseni''. Rouva Weasley sanoi ja halasi huojentuneena Hermionea. '' ovatko kaikki muut kunnossa?'' Rouva Weasley kysyi ja kääntyi katsomaan lapsiaan ja Harrya. ''ovat, ovat''. vastasi tuo pullea naishoitaja.
PITÄÄ LOPETTAA TÄÄ NÄIN LYHYEEN. SORRY. MUT JATKAN TAAS JOSKUS
Muuten mukava, mutta kannattaisi aloittaa vuorosanat uudelta riviltä, koksa muuten tekstistä tulee sekvaa kun kirjoitat kaikki yhteen, eikä tiedä kuka sanoo mitäkin, ja tekstiä on hankala lukea. Muuten ihan kiva, vähän töksähtelevä ja välillä hiukan sekava, vaikea lukea.
Olet taiteilija. Jatka taas pian.
