Tämä on ensimmäisiä asioita joita kirjoitan julkisesti ja tahdon niin hyvät kuin huonotkin kommentit tästä jotta voin parantaa. mutta jälkimmäiset voi selittää hienotunteisesti. Aloitetaan!
Likusteritie kylpi kuun kajossa ja ilma oli hieman sumuinen, mikä oli outoa kun otti huomioon, että oli vielä heinäkuu. Hiljaisuus oli kaikuvaa ja kaikki näyttivät olevan nukkumassa, lukuun ottamatta 16-vuotiasta ruipeloa mustatukkaista poikaa, joka makasi sängyllään tehden kotiläksyjään, koska ei ollut saanut nukuttua. Harry Potter ei ollut aivan tavallinen poika. Hän oli velho, ja kuuluisa velho vieläpä. Harry oli tullut kuuluisaksi kun hänen ollessa yksi-vuotias vuosisadan pahin pimeyden velho, Lordi Voldemort oli hyökännyt hänen kotiinsa ja tappanut hänen vanhempansa, mutta ei ollut onnistunut tappamaan Harrya, vaan hänen taikansa oli kimmonnut takaisin ja hän oli joutunut pakenemaan henki hieverissään. Harry oli annettu Petunia-tädille ja Vernon-sedälle, jotka vihasivat tätä yli kaiken. Harry raapi nenäänsä mietteissään. Hän ei oikein jaksanut keskittyä läksyihin. Samassa ikkunasta lensi sisään pöllö. Harry hämmästyi mitä pöllö teki siellä. Hän irrotti pergamentin pöllön koivesta joka lehähti ikkunasta takaisin ulos eikä Harry pian nähnyt sitä enää. Hän käänsi katseensa kirjeeseen. Siinä oli vaakuna, mäyrä, kotka, leijona ja käärme yhdessä T kirjaimen ympärillä. Kirje oli Tylypahkasta. "V.I.P-tulokset", Harry mutisi itsekseen ja avasi kirjeen. Siellä oli tavallinen muistutus lukukauden alkamisesta ja hankittaiven tavaroiden lista. Mutta oli siellä myös V.I.P-tulokset. V.I.P:t (Velhomaailman Ihmeisiin Perehdyttävä-tutkinto) suoritettiin viidennellä luokalla.
Harry hymyili itsekseen. Mutta samassa alakerrasta kuului räsähdys. Harry kavahti. Tuskin kukaan Dursleysta nousi ylös keskellä yötä? Harry höristi korviaan. Hän hiipi pöytänsä luo ja nappasi taikasauvansa ja avasi oven. Hän hiipi alas sauva koholla. Mutta kuka ihme olisi tullut sinne sillon? Hän käännähti oikealle ja oven suussa seisoi Ludo Bagman. "Mitä ihmettä sinä täällä teet?", Harry kysyi kiivaasti kuiskaten. Eräs Petunia-tädin ruukuista lojui sirpaleina lattialla. "Olen edelleen aika lailla veloissa maahisille...", Bagman sanoi hiljaa. Harry toljotti ihmeissään. "Mutta miksi sinä tänne tulit?" Bagman vaikutti vaivaantuneelta. "No... Harry... Katsos kun... En keksi muutakaan keinoa saada rahat... En tietenkään satuta sinua... Öh..." "Mitä sinä aiot?", Harry tivasi ja astui askelen taakse päin. Hä epäili ettei mitään hyvää ainakaan ollut tulossa. Samassa Harryn takaa kajahti askeleita ja Harry käännähti. Tuntematon velho osoitti häntä taikasauvalla ja murahti syvällä, möreällä äänellä: "Laita sauva pois poika."
En kerkeä käydä usein, muuta yritän kuitenkin niin että voitte joutua odottelemaan jatkoja.
Harry ei laskenut sauvaansa. Hän oli pahassa jamassa; kaksi yhtä vastaan. Hän punnitsi mahdollisuuksiaan hyvin nopeasti. Hän ei tiennyt mitä tapahtuisi jos hän antautuisi mutta hänellä oli pieni mahdollisuus päästä pakoon ja hän päätti käyttää sen. Harry käännähti ja huusi "TAINNUTU!" ja syöksyi ovelle. Hän kuuli Bagmanin karjaisun kun tämä ryntäsi perään ja toisen miehen lattiaan kaatumisesta aiheutuneen kolauksen. "Estous!", Harry huusi, avasi oven ja pinkoi täyttä vauhtia ulos. Hän heilautti kättään ja kolmikerroksinen räikeän liila bussi ilmestyi hänen eteensä. "HEDWIG!", Harry huusi ja lintu lehahti hänen olalleen. Bussin rahastaja Stan avasi oven, muttei ehtinyt sanoa sanaakaan kun Harry jo hyppäsi sisään ja paukautti oven kiinni. "Antaa palaa Ernie!", Stan huikkasi kuskille. "Minnekkäs on matka Harry?" "Lontooseen, kiitos", Harry sanoi huohottaen ja ojensi pronssikolikoita Stanille. "Okei, tännepäin Harry!", hän huikkasi ja käveli eteenpäin. "Tässä on sulle paikka!" hän sanoi ja osoitti ihan edessä olevaa metallitankoista vuodetta. Harry istui alas. "Olisiko sinulla pergamenttia ja mustetta?", Harry kysyi. "Joo, on kuule tääl jossain... oota vähän... hmm.. Oo hyvä Harry" "Kiitos", Harry sanoi ja alkoi kirjoittaa.
Ron, Bagman hyökkäsi kimppuuni Likusteritiellä, pääsin pakoon, mutta nyt on ongelmana että minne menen. Voin yöpyä yön vuotavassa noidankattilassa, mutta pääsisittekö sitten hakemaan minut? Tavarani ovat edelleen Dursleylla. Vastaathan pian? Harry
"Okei, Harry oot seuraava. Minnepäin Lontoota, vuotavaan noidankattilaanko?" "Juuri sinne Harry sanoi ja hymyili hermostuneesti ojentaessaan musteen ja sulkakynän takaisin Stanille ja antaessaan kirjeen Hedwigille joka lensi ulos.
Bussi pysähtyikin jo pian vuotavan noidankattilan eteen ja Harry hyppäsi kyydistä. "Hei sitten", Harry totesi ja käveli ovelle päin. Hän kuuli kun Stan huikkasi Ernielle "Ei kun menoks taas!" ja bussi oli kovan pamauksen jälkeen poissa. Harry astui sisään. Harry hämmästyi avatessaan oven ja huomatessaan baarin melko täytenä, vaikka kello oli jo yli puolenyön. Hän astui varovasti sisään, muttei ehtiny ottaa kuin muutaman askeleen kun kuuli jo jonkun huutavan nimeään. Harry käännähti ihmeissään ja huomasi yhden pöydän ääressä Arthur Weasleyn, Cornelius Toffeen ja Albus Dumbledoren. Harry huojentui ja harppoi pitkin askelin pöytien välissä pujotellen kohti hämmästynyttä pöytäryhmää. Harry huomasi tärisevänsä heikotuksesta istuutuessaan tuoliin. "Mitä sinä Harry täällä teet?", Dumbledore kysyi. "Miksi et ole tätisi ja setäsi luona?" Harry alkoi selittää vaikka tiesikin kuulostavansa typerältä ja oli onnellinen ettei häntä keskeytetty ennen kun hän lopetti. Muut katsoivat toisiaan merkitsevästi mistä Harrylle tuli vaivaantunut olo. Kaikki olivat hiljaa kunnes Toffee pyysi Dumbledorea juttelemaan kanssansa kahden. Harry hölmistyi vielä enemmän. Arthur Weasley katsoi häntä ja huokaisi sitten. "En tiedä onko turvallistä lähettä sinut tädillesi ja sedällesi ainakaan vähään aikaan, mutta jonkun on ainakin haettava tavarasi. Kysyn Dumbledorelta jos voisit tulla lopuksi kesää meille. Odotas vähän...", herra Weasley käveli Dumbledoren ja Toffeen luo ja liittyi keskusteluun. Harrylle alkoi tulla kylmä ja hän hieroskeli käsiään hytisten. Samalla hän alkoi kiukustua. Miksi ihmeessä muut puhuivat kertomatta hänelle mitään. Toffee ja Dumbledore selvästi väittelivät jostain ja herra Weasley katsoi vähän väliä Harryyn. Harry istui odottaen ja kelloaan vilkuillen. Viiden minuutin kuluttua muut tulivat takaisin pöytään. Harry yritti kätkeä kiukkuaan. Pian Dumbledore jo puhuikin.´ "Meistä on parempi että asut lopun lomaa kotikolossa. Arthur vie sinut sinne jo tänään ja ministeriöläiset tuovat tavarasi huomenna. Käyhän se sinulle?" "Kaikin mokomin", Harry vastasi. Hän ei ollut uskoa, hän pääsisi taas kotikoloon Ronin ja muiden Weasleyden luokse! "On parempi että lähdette jo nyt", Toffee puhui. "Minun ja Dumbledoren täytyy selvittää vielä muutama asia..." Hän katsoi Dumbledorea kiukkuisesti. Herra Weasley nousi ylös ja pyysi Harrya seuraamaan häntä. He kävelivät tulisijan luokse ja herra Weasley ojensi Harrylle hormipulveria. Harry heitti pulverin takkaan jolloin liekit leimahtivat pitkiksi ja vihreiksi. Hän astui takkaan ja sanoi "Kotikoloon!" ja pian hän jo kieppuikin liekeissä kohti kotikoloa...
Harry lensi ulos takasta kovalla vauhdilla ja kohotti katseensa. Hän oli ilmestynyt kotikolon keittiöön. Hän hymyili itsekseen ja samassa herra Weasley tulikin jo takasta. "Huh. No mutta sinun olisi varmaan parempi painua pehkuihin. Odotappas tulen mukaan.", herra Weasley sanoi ja saattoi Harrya yläkertaan, Ronin huoneeseen. Ron kuorsasi jo ja herra Weasley panin sormen suunsa eteen hiljaisuuden merkiksi. Hän takoi Harrylle pedin vilkutti ja katosi huoneesta laittaen oven perässään kiinni. Harry huokaisi ja katsoi Ronia joka päästi taas kovan kuorsauksen. Harry hymyili ja istahti pedilleen. Pian hän kuitenkin jo nukahti tyytyväisempänä kuin aikoihin.
"HARRY!", kuului kova huuto joka laukoi ilmaa. Harry kohotti päätään ja huomasi Ronin olevan seisaallaan vuoteensä vieressä katsoen häntä hölmistyneenä. Harry nauroi ja tönäisi Ronin sänkyynsä samalla kun Ron nappasi tyynyn ja heitti häntä sillä. He nauroivat katketakseen. "Mitä sinä täällä teet?" Ron kysyi hymyssä suin. "Pääsin teille. Paljonko kello on?" Ron vilkaisi kelloaan. "Kymmenen. Johan on, milloin tulit?" "Viime yönä... Ehkä siinä jossain yhden kahden maissa" He juttelivat ja nauroivat Ronin vaihtaessa päälleen farkut ja t-paidan. Harryllahan olikin jo vaatteet päällä, koska matka-arkku oli Dursleylla. Pian he jo lähtivät alakertaan aamiaiselle missä Ronin äiti, Molly Weasley, hymyili Harrylle ja sanoi: "Arthur kertoikin jo tulostasi. Viihdy kuin kotonasi!" Harry hymyili hänelle tämän paahtaessa paahtoleipää heille.
Harry kertoi Ronille kuiskaten kuinka Bagman oli viimeyönä tullut Likusteritielle. Ron oli yhtälailla hölmistyneen näköinen kuin hän. "Tai siis... Mitäköhän hän oikein aikoi? Minä kun luulin että hän ei voisi enää olla tollompi!", Ron sanoi. "Sitä samaa. Minä en kyllä ymmärrä häntä", Harry vastasi. He kuitenkin lopettivat puhumisen kun Ginny tuli huoneeseen silmiään hieroen. "Äiti... oletko nähnyt 'Tuhat taikayrttiä ja -sientä' kirjaani?", hän mutisi istuessaan pöytään Harrya vastapäätä. Hän vilkaisi Harrya ohi mennen ja käänsi katseensa taas äitiinsä, mutta pian hänen ilmeensä muuttui hämmästyneeksi ja hän käänsi päänsä taikaisin Harryyn kuin vasta tajuten että hän istui siinä. "Harry! Milloin sinä oikein tulit?", hän huudahti. "Viime yönä", Harry vastasi. "Ginny, se kirjasi taitaa olla täällä... odotas... juuri tässä ole hyvä", rouva Weasley sanoi ja ojensi Ginnylle tämän kirjan ja ison keon paahtoleipiä. Ginny hymyili tälle katsoi Harryyn, punastui ja käänsi päänsä pois. Fred, George, herra Weasley ja Percy tulivat alakertaan. Fred ja George katsoivat Harryyn ja riensivät tämän luokse. "Terve Harry! Miten menee?", Fred sanoi hymyillen. "Ei tiedetty että oot täällä!", George sanoi. "Milloin tulit?" "Veli, hyvä viime yön ja tämän aamun välisenä aikana, eikös olekin ilmeistä?" "Varo vähän noita sanojasi... Harry, miltä kuulostaa totuuslinssit?" "Keksittiin eilen. Katso!" George kaivoi taskuaan löysi piilolinssit ja laittoi ne silmiinsä. Sitten hän katsoi Ronia. "Mitä kysyttäis... enpäs tiiä. Sano jotain Fred!" "Kysy kenestä se tykkää!", Fred huusi. Ron käänsi päänsä nopeasti pois heistä ja varoitti Harrya: "Älä kuule sitten katso noita silmiin, tai ne pistävät sinut latelemaan ihan mitä tahansa niiden mieleen juolahtaa -" "Hei! Varoittelu on fuskausta!", George sanoi katsoen mukamas vihaisesti Ronia. "Molly, minun pitää lähteä töihin. Nähdään illalla", herra Weasley sanoi ja ilmiintyi vaimeasti poksahtaen pois. "Minäkin menen. Nähdään!", sanoi Percy joka heitti sitä ennen inhoavan katseen Frediin joka näytti tälle kieltä ja Georgeen joka pyöritteli silmiään hymyillen ja päätään pidellen. Harry tyrskähti. Percy ei pitänyt Fredin ja Georgen pilailukaupasta. "Millonkas teidän pitää lähteä töihin?", rouva Weasley kysyi Frediltä ja Georgelta. "Ei vielä, puoti aukeaa kahden tunnin päästä", Fred sanoi kelloa vilkaisten samalla kun George tunki paahtoleipää suuhunsa. Hedwig oli palannut Harryn kirje mukanaan jo aikoja sitten ja Harryn tavarat tuotiin myöhemmin päivällä samoihin aikoihin kun Harry, Ron ja Ginny pelasivat huispausta puistossa (Harry lainasi Fredin luutaa) ja rouva Weasley hääräsi sisällä taloa siivoten. Kolmen aikoihin kun Harry, Ron ja Ginny talsivat sisälle heitä odotti siellä pöllö. "Tämä on Hermionelta", Ron mutisi avatessaan kirjeen ja luki sen ääneen jotta Harry ja Ginnykin kuulivat.
Hei Ron (ja Harry jos hän on siellä) Pääsisinkö jossain vaiheessa teille kylään? Olisi mukavaa nähdä. Minulle käy ihan milloin vaan, mutta vanhempani toivoisivat että voisin samalla viettää teillä lopun lomaani. Vastaisitko mahdollisimman pian? Menemme huomenna viitokujalle hakemaan koulutavaroita, tulisitteko tekin? Toivottavasti näemme pian! Hermione
"Minä menen kysymään äidiltä, sanon samalla että tarvikelistat tulivat", Ginny sanoi ja pyyhälsi ulos huoneesta. "Mennäänkö huomenna viistokujalle?", Ron kysyi. "Tottakai, jos Hermionekin kerran tulee", Harry vastasi. Samassa Ginny tulikin jo alas. "Kysy Hermionelta jos hän pääsisi suoraan viistokujalta meille!", hän puuskutti. "Juoksitko koko matkan?", Harry naurahti ja Ginny punehtui taas. "Ei tässä kiirettä ole." Lopun päivää he istuivat ja pelasivat velhoshakkia aina voittajaa vastaan. Ginny ja Ron pelasivat molemmat paremmin kuin Harry, mutta kyllä Harrykin muutaman kerran voitti. Illalla Fred ja George ilmiintyivät kotiin. "Miten päivä meni?", Harry kysyi. "Weasleyn welhowitsit tuottaa hyvin -", Fred aloitti. "Paremminpas!", George keskeytti. "Parhaiten!", Fred huusi. "Tulemme huomenna viistokujalle. Haluatteko että käydään katsomassa?", Ginny kysyi. "Tottakai, huomenna siis, jos ostatte, saatte puoleen hintaan, Harry neljäsosahintaan!", George sanoi. "Miksi?", Ron kysyi. "Ilman Harrya meillä ei olisi pilapuotia!", Fred sanoi hymyillen. Harry oli antanut Fredille ja Georgelle 1000 kaljuunaa jotka olivat olleet hänen kolmivelhovoittonsa. Hän nauroi Ronin ja Ginnyn närkästyneille ilmeille.
Seuraavana päivänä he lähtivät jo heti aamusta hormipulverilla viistokujalle. Ensin he kävivät velhopankki Irvetassa täydentämässä kukkaroitaan ja astuessaan takaisin auringonpaisteeseen he kuulivat jonkun huutavan heitä. "Harry, Ron, Ginny! Mukavaa että pääsitte!", Hermione naurahti ja halasi heitä joikaista vuorollaan. "Pääsen teille tänään, vanhempani antoivat rahaa ja heittivät minut tänne" He lähtivät kiertämään. Ensin he täydensivät liemitarvikevarastoaan, sitten he hankkivat lisää sulkakyniä, mustetta ja pergamenttia ja sitten uudet koulukirjat. Pian he kävelivät Fredin ja Georgen pilapuodin eteen ja astuivat sisään. "Terrrvetuloa! Miten saanemme auttaa?", George sanoi juhlallisesti. "Käykää toki peremmälle!", Fred nauroi. Harry katseli ympärilleen. Pilamakeisille oli oma osasto, mutta kyllä siellä oli kieltämättä paljon muutakin tavaraa. "Ottakaa paketilliset pinnauspurtavaa, talo tarjoaa!", Fred sanoi antaen heille kaikille pienet rasiat. Hermione katsoi paheksuvasti, mutta Ginny nauroi. He ostivat vielä muutaman tavaran, Harry osti muutaman kanariaviinerin ja valetaikasauvan. Ron osti päättömyyspäähileen ja näkymättömän kypärän jonka sanoi ostavansa sen takia jos "kaato tuuppaa matsissa lentävään päähän". Harry peitti naurunsa. Pian Ron ja Ginny menivät jäätelölle samalla kun Harry ja Hermione menivät ostamaan uusia kaapuja koska vanhat olivat jääneet taas liian pieniksi. Juhlakaapu mahtui molemmilla tosin vielä mainiosti, joten niitä heidän ei tarvinnut ostaa. Jotkut puhuivat että sinäkin vuonna pidettäisiin tanssiaiset. Harrya aihe ei kovin kiehtonut koska viimekerralla hän ei ollut viihtynyt juurikaan. Illalla he palasivat kotikoloon, Hermione mukanaan. Lomaa oli vielä vähän jäljellä ja Harry nautti siitä täysin. Illalla herra Weasley ilmoitti että seuraavana päivänä Feeniksin killasta tulisi väkeä käymään. Harrysta oli mukavaa päästä taas tapaamaan muita tuttuja.
Saatan onnistuu jatkaa viel myöhemmin tänää... Kommenttoikaa!
Pääsinpäs jatkamaan, teidän surunne tai onnenne, ihan sama!
Harry ja Ron nukkuivat edelleen Ronin huoneessa, mutta Hermione yöpyi Ginnyn kanssa samassa huoneessa. Yöllä kaikkien oli paha saada unta kun Ginny ja Hermione nauroivat. Nauru loppui kuitenkin siihen että Percyltä paloi pinna ja tämä meni huutamaan näille. Loppuillan talossa oli kaikuva hiljaisuus. Aamulla Harry heräsi virkeänä ja puki päällensä puhtaat farkut ja t-paidan. Sitten hän herätti Ronin joka mutisi jotain epäselvää. Sitten he lähtivät alas jossa muut olivatkin jo. "Huomenta", Hermione sanoi ja päästi suuren haukotuksen. Harry hymyili tälle ja Ginnylle. "Tänään meille tulee muutama vieras killasta. Lupin ja Dumbledore tahtovat tavata sinut Harry", rouva Weasley sanoi ja hymyili. Harry odotti innolla paluuta Tylypahkaan vaikka kotikolossa olikin kivaa. Hänestä tuntui että hänen paikkansa oli siellä. Illalla vieraat saapuivatkin. Heidän joukossaan oli Tonks, Lupin, Dumbledore, Kingsley ja Bill. Harry ei ollut ajatellutkaan muuta kuin ystäviään ja muita Weasleyta ja ilahtui nähdessään nämä. Lupin halasi Harrya hymyillen. "Meillä olisi sinulle vähän asiaa, Harry", Dumbledore sanoi. Harry katsoi tätä kysyvästi, mutta Dumbledore vain viittoi heitä tulemaan perässä. Harry lähti heidän kanssaan käytävälle. "Onko ollut hyvä kesäloma?", Lupin kysyi. Harry ei tiennyt miten selittää lomansa. Dursleylla häntä oli painanut ahdistus ja suru Siriuksen menettämisestä ja ennustuksen sisällöstä, mutta Weasleyllä Harry oli onnistunut unohtamaan tuon kaiken ja ollut onnellinen. Nyt kaikki kuitenkin tulvahti takaisin ja hän tunsi itsessään kuin jonkin onton kohdan joka huusi hänen surkeuttaan. "No... se on ollut vähän sitä ja tätä.", Harry vastasi takellellen. "Oletko kertonut ystävillesi ennustuksesta?", Dumbledore kysyi. Harrysta tuntui kuin kiehuvaa vettä olisi valunut hänen mahaansa. Yht'äkkiä hänellä oli paha olo ja häntä ei olisi huvittanut mikään muu kuin alkaa huutaa epätoivoaan. Dumbledore taisi lukea vastauksen hänen käytöksestään "Sinun pitäisi kertoa heille Harry. Heillä on oikeus tietää" Harry avasi suunsa mutta sanoja ei tullut. Hän veti syvään henkeä ja yritti uudestaan, mutta hän takelteli ja änkytti niin paljon että vastaus oli eittäin epäselvä: "E-e-e-en p-p-ysty k-k-keromaan..." samassa hän ei saanut enää sanottua mitään ja hän sulki suunsa ja katsoi jalkoihinsa ja räpytteli silmiään jotteivät kyyneleet jotka uhkasivat päästä valloilleen saaneet otetta. "Se on vaikeaa. Mutta sinun pitäisi kertoa. Sirius olisi halunnut niin", Lupin jatkoi. Harrylle tuli vielä pahempi olo jos mahdollista. Hän tuijotti yhä tiiviimmin jalkojaan ja väisti niin Lupinin kuin Dumbledorenkin katseen. "No mutta emme voi pakottaa sinua, mutta niin olisi paras. Sitten toiseen asiaan: tahdon että jatkat okklumeuksen harjoittelua. Tällä kertaa minä voin opettaa sinua. Ajattelin että niin on parasta, eikä professori Kalkaros olisikaan suostunut ottamaan viraa takaisin vastaan vaikka olisinkin tarjonnut sitä.", Dumbledore jatkoi ja hymähti. "Mutta parempi liittyä taas muiden seuraan ennen kuin meidät huomataan... ellei sinulla ollut hänelle asiaa Lupin?" "Oli minulla vähän jos totta puhutaan, jättäisitkö meidät kahden?", Lupin sanoi. Dumbledore kääntyi ja liittyi takaisin muiden joukkoon. "Niin, löysimme muutama päivä sitten Siriuksen tavaroista kirjeitä siltä varalta että hänelle käy jotain. Sinulle oli tämä.", hän sanoi ja ojensi Harrylle kellertävää kuorta. Harry otti sen varovasti, käsi hieman täristen. "On ehkä parempi jos luet sen myöhemmin kun muut eivät katsele... meidän on parempi mennä muiden seuraan. Ron ja Hermione näyttävät etsivän sinua", hän jatkoi ja hymyili hieman. He lähtivät takaisin muiden luokse mutta Harry ei ollut enää oikein juhlatuulella. Minun on kerrottava heille. Hän ajatteli kävellessään takaisin Ronin ja Hermionen luokse. Mutta ei nyt. Myöhemmin kun kukaan muu ei kuuntele. Hän saapui Ronin ja Hermionen luokse ja hymyili hieman, vaikka hymy olikin pingottunut. Hermione ja Ron vilakisivat toisiaan mutta eivät sanoneet mitään. Harry sujautti Siriuksen kirjeen taskuunsa piiloon. Hän ei halunnut kysymyksiä. Harry jutteli muille lopun iltaa ja yritti olla ihan normaalisti mutta ei mielestään onnistunut siinä kovinkaan hyvin. Jonkin ajan kuluttua vieraat lähtivät. "Tuletko sinä?", Ron kysyi. Muut olivat jo menneet ylös. "Minä... minä tulen ihan kohta. Mene sinä vain edeltä", Harry vastaisi ja hymyili hieman. ROn katsoi kysyvästi mutta lähti kuitenkin ylös ja jätti Harryn yksin. Harry istahti tuolille ja kaivoi Siriuksen kirjeen taskustaan. Hän tuijotti sitä jonkin aikaa ennen kuin alkoi hitaasti tärisevin käsin avata sitä. Sisältä hänen kädelleen putosi pergamentti.
Harry, Jätin tämän kirjeen monien muiden kanssa erääseen laatikkoon Kalmanhanaukiolle laatikkoon, sillä jos minulle sattuu jotain, tahtoisin että sinä saisit tämän. Tahdon kertoa että olit ja olet minulle aina tärkeä. Parempaa kummipoikaa saa hakea. Pidäthän kuitenkin huolen itsestäsi? Olen jättänyt sinulle myös perintöä. Sinä ja Lupin jaatte perintöni. Rahat siirtyvät automaattisesti tileillenne kun kuolintietoni pääsee pankkiin asti. Kalmanhanaukion talo on myös puoliksi sinun. Älä jää suremaan vaan jatka elämääsi. Niin minä haluaisin sinun tekevän. Tee niin minun takiani. Sirius
Harry huomasi muutaman kyyneleen poskellaan ja pyyhkäisi ne pois ja räpytteli silmiään. Hän luki kirjeen vielä kahdesti ennen kuin lähti se kädessään yläkertaan. Hän avasi hiljaa Ronin huoneen oven ja Ron odotti siellä häntä. Tämä katsoi Harrya kysyvästi mutta Harry väisti katseen. Hän sujautti kirjeen matkalaukkuunsa kun Ron katsoi poispäin ja kiskoi yöpuvun päälleen. He toivottivat toisilleen hyvät yöt ja sulkivat valot. Harry makasi kauan hereillä miettien Siriusta ja tämän kirjettä...
Noo mutta menenpäs taas. Tää tarina on saanu mukavan verran jatkoa tänään KOMMENTTOIKAA!
tosi kiva... jatka pian. mä oon ton '' ongelmia,ongelmia ja vielä kerran ongelmia'' ja '' joku vaan'' tarinan kirjottaja. kirjoitat hyvin ja sinä olet ehkä ainoa joka joskus jatkaa tarinaansa, tai siis kyllä minäkin jatkan omaani. jatka kirjoittamista. olet tosi haka
Kiitos kovasti kommenteista! Pidän myös sinun novelleistasi muut voisivat jatkaa hieman useammin... Mutta mitäpä minä olen siitä puhumaan, ei kun jatkamaan tätä tarinaa!
Seuraavana aamuna Harry heräsi kerältä peittonsa alta. Sirius oli tullut uneen ja valunut pois ja taas samaa ja Harrylla oli hieman paha olla. Ehkä minun täytyy tosiaan jatkaa niin kuin hän halusi Harry mietti. Mutta nyt vaikeampiin ongelmiin. Minun täytyy kertoa ennustuksesta Ronille ja Hermionelle... He ansaitsevat tietää. Harry keräsi rohkeutta heitti peiton pois päältään ja katsoi Ronin sänkyyn. Se oli tyhjä. Harry hämmästyi. No, hän ajatteli, ehkäpä Ron meni jo aamiaiselle. Harry puki päälleen hitaasti ja lähti vaeltelemaan alakertaan. Harry astui keittiöön suunsa avaten tarkoituksenaan toivottaa hyvää huomenta mutta ihmettyi huomatessaan että huone oli tyhjä. Ehkä olen nukkunut liian kauan. Hän vilkaisi kelloa. Vasta yhdeksän? Missä kaikki sitten ovat! Harry lähti kiertämään muita talon huoneita, muttei löytänyt kerrassaan ketään. Ehkäpä Weasleyt ja Hermione olisivat ulkona? Harry käveli takaisin alakertaan ja suoraan ulko-ovelle ja yritti avata sitä. Se oli lukossa. Harry käveli toiselle ulko-ovelle ja totesi että sekin oli lukossa. Entäpä ikkunat? Kotikolossa ikkunat eivät ole melkein koskaan lukossa. Mutta nekin olivat Harry hämmentyi yhä enemmän. Sitten alkoi paniikki tulla tilalle: hän oli yksin talossa lukkojen takana eikä tiennyt missä muut olivat. Harry ajatteli että hänhän ovisi toki rikkoa ikkunan koska kesälomalla hän ei saanut taikoa. Kyllähän herra tai rouva Weasley sen saisivat korjattua taialla. Hän otti muutaman askeleen lähintä tuolia kohti samalla kun kuuli kovan pamauksen, kääntyi ovelle ja huomasi liekkien vyöryvän häntä päin. Harry juoksi ja hyppäsi ikkunan läpi ja tunsi kuinka lasinsirpaleet viilsivät häntä ja kuinka yksi upposi hänen ranteeseensa ja kuinka liekit nuolivat hänen jalkojaan. Hän iskeytyi maahan ja jäi siihen makaamaan voipuneena. Häntä alkoi heikottaa. Harry avasi silmänsä.
Jäi kesken kun sisko ajo pois koneelta... Mutta nyt voin taas jatkaa
Harry makasi selällää nurmikossa joka oli täynnä lasinsirpaleita ja Harry kauhuksi verta. Harry kääntyi katsomaan taloa; keittiö ja olohuone olivatn ilmiselvästi liekeissä ja palo alkoi levitä rikkinäisen ikkunan takia hitaasti pihamaalle. Harry perääntyi kauhuissaan mutta toine käsi petti ja hän mätkähti takaisin ruohikkoon. Harry katsoi kättä ja veti kauhuissaan paljon savua keuhkoihin ja rupesi yskimään. Kädestä oli ranteen kohdalta valtimoita pahasti auki ja verta pulppusi siitä nopealla ja runsaalla vauhdilla. Harrya alkoi heikottaa sekunti sekunnilta enemmän. Hänen silmissään alkoi hämärtyä ja ja hän alkoi nähdä tähtiä. Harry keskitti kaikki voimansa (jotka hupenivat hurjaa vauhtia) vain ja ainoastaan ranteen puristamiseen ettei verta tulisi liikaa ja hereillä pysymiseen, joka vaikeni koko ajan. Välillä hän kuuli tulen rätinän, välillä se katosi. Hän ei enää nähnyt mitään joten hän sulki hyvin vastenhakoisesti silmänsä. Harry voi pahoin, eikä hän muistanut että häntä olisi ikinä ennen heikottanut niin paljon. Eikä ketään ollut tulossa... Missä kaikki olivat? Harry ei enää jaksanut puristaa rannettaan vaan valahti täysin veltoksi. Samassa etupihalta kuului kirkaisu ja kauhunhuutoja, mutta Harry ei saanut selvää ketkä niitä huusivat. Äänet olivat tuttuja... Tulkaa tänne Harry ajatteli. Hän yritti huutaa, muttei saanut kerrassaan minkäänlaista ääntä aikaiseksi. Hän tunsi liekkien lähestyvän... Hän ei voinut liikkua... Samassa hän kuuli jonkun huutavan etupihalla jotain (hän ei saanut sanoista selvää) ja kuuli kuinka muut alkoivat juosta molemmin puolin talon ympäri. Kun ensimmäinen kääntyi nurkan takaa takapihalle, Harry kuuli tämän kirkaisevat ja huutavan apua. Hän syöksy Harry luokse ja raahasi tätä jonkin matkaa turvaan liekeiltä. Pian monet muut auttoivat tätä. Harry ei jaksanut liikahtaa millään tavalla. "HARRY! KUULETKO MINUA?", huusi jokin äänistä hänen korvaan. Harry yritti vastata muttei saanut mitään aikaan. Hänn onnistui liikauttamaan kättään. "Hän on vielä elossa mutta hänet on satava hoitoon. Älä vain pyörry Harry!" "Puristakaa nyt joku tuota kättä ettei verta pääse valumaan!" Harry nostettiin ilmaan ja häntä alettiin kantaa poispäin. Harry tunsi voimiensa katoavan samalla kun vajosi tyhjyyteen...
JATKUU PIAN! Pitää käydä tekemäs yks juttu... Kommenttoikaa!
Pamaus... pamaus... tulta... lasi... verta... ääniä... Harry heräsi hätkähtäen ja huomasi makaavansa valkoisessa huoneessa missä oli muutama muukin potilas. Harrya heikotti yhä ja hän voi pahoin. Harry vilkaisi kättään. Siinä oli side joka kostui hitaasti vereen. Samassa huoneeseen astui limetinvihreään pukuun sonnustautunut mies. Minun on pakko olla Pyhässä Mungossa, Harry ajatteli. Mies vilkaisi häntä ja huomattuaan hänen olevan hereillä, hän lähti häntä päin. "Miten voit?", parantaja kysyi. "Heikottaa...", Harry vastasi käheällä äänellä joka oli hädin tuskin kuiskausta kuuluvampi. "Odotas siinä.", parantaja sanoi ja lähti huoneesta. Harry sulki silmänsä. Samassa ovi avautui uudestaan ja kuului ilmiselvästi huojentunut huudahdus: "Harry!" Harry avasi silmänsä ja näki Tonksin, Lupinin, herra ja rouva Weasleyn, Dumbledoren, Ronin, Hermionen ja Ginnyn harppovan hänen luokseen. Kolme viimeksi mainittua juoksivat. Hän sai kasvoilleen pienen hymyn joka vaihtui pian päänsäryn takia tuskan irvistykseksi. Muut asettuivat vuoeen ympärille samalla kun parantaja palasi huoneeseen. "Juo tämä. Se on lisäverilientä", hän sanoi ja auttoi Harrya kaatamaan punaisen nesteen kurkusta alas. Se maistui kovasti vereltä eikä Harry pitänyt siitä yhtään. "Entä käsi?", Lupin kysyi "Mitä teette kädelle?" samalla hän otti varovasti Harryn loukkaantuneen käden esille. "No ensinnäkin se siru on saatava pois. Odotamme vain että itse osastonparantaja tulee tekemään sen. Hänen pitäisi saapua viiden minuutin kuluessa", hän sanoi kelloaan vilkaisten "Sitten eiköhän hän jo huomenna pääse pois", hän jatkoi hymyillen ja lähti hoitamaan toisia potilaita. Muut kertoivat Harryll että herra Wealsey, Percy, Fred ja George olivat olleet töissä, rouva Weasley oli joutunut lähtemään pikaisesti kylään ja Ginny, Ron ja Hermione olivat olleet ulkona. Kukaan ei tiennyt tosin miksi ovet olivat lukossa ja miksi keittiö ja olohuone räjähtivät. Ron ja Ginny vakuuttivat koko ajan että ovet olivat olleet auki heidän lähtiessään samalla kun rouva Weasley mulkoili heitä. Pian kuitenkin parantaja palasi toisen parantajan kanssa huoneeseen. Nämä sanoivat että olisi paremipi jos yksi tai kaksi jäisi sirpaleen irrottamisen ajaksi huoneeseen ja muut (etenkin Ginny, Ron ja Hermione) lähtisivät oven toiselle puolelle odottamaan. Lupin ja herra Weasley ilmoittivat jäävänsä samalla kun muut lähtivät huoneesta. Lupin otti hänti toisesta kädestä kiinni samalla kun parantajat ottivat toisen käden ja alkoivat availla sidettä. Siteen auetessa verta alkoi taas tulla runsaasti ja toine parantajista otti pihdillä sirun pois. Harryn silmistä tuli vettä ja hän puri huultaan jottei alkaisi huutaa. Tämän jälkeen toinen parantaja kaatoi haavaan jotain liilaa nestettä ja haava parantui kirveltäen. Parantajat puhuivat herra Weasleyn kanssa jotain kuiskaten niin ettei Harry kuullut mutta Lupin hymyili hänelle ja sanoi: "Pääset huomenna pois täältä. Äläkä huoli, me käymme katsomassa sinua aina kun voimme" Kaikki olivat hänen luonaan vielä monta tuntia, mutta illan hämärtyessä he joutuivat lähtemään. "Me haemme sinut heti aamulla", rouva Weasley sanoi hymyillen ja halasi Harrya vielä ennen lähtöä. Ron virnisti ja sanoi "Nähdään huomenna" Kaikki vilkuttivat kun sulkivat oven ja Harrya alkoi tylsistyttää. Hän mietti kesälomaansa. Johan on, hän ajatteli, minähän joudun tuon tuostakin vaikeuksiin. Enkä ole saanut tänään tilaisuutta kertoa Ronille ja Hermionelle ennustuksesta... sen ajatuksen myötä Harrya alkoi taas ahdistaa ja hän valvoi vielä monta tuntia miettien miksi ovet olivat lukossa ja keittiö räjähti? Sitten uni sai lopulta vallan ja hän nukahti ja näki jälleen unta Siriuksesta...
Jatkan taas, teillä jotka luette tätä on kyllä aika paljon lukemista kerralla kun jatkan tätä koookooo ajan. No mutta asiaan!
Seuraavana aamuna Harry heräsi täysin virkeänä ja vilkaisi kelloaan joka näytti puoli kymmentä. Harry odotti virkeänä että pääsisi pois sieltä tylsistyttävästä sairaalasta jonka haju alkoi jo etoa Harrya. Muut potilaat huoneessa nukkuivat vielä. Potilaat olivat kaksi miestä joista molemmilla oli ruskea tukka, toisella lyhyt, toisella hieman pidempi ja kalpea olemus. Toisella oli käsi paketissa ja toisella jalka. Huoneessa oli myös nainen jonka vaaleat hiukset roikkuivat laidan yli ja hän mutisi jotain unissaan, mutta Harry ei saanut selvää mitä omalle sängyllensä asti. Hän tuijotteli kattoon ajattelematta mitään. Pian parantaja astui huoneeseen ja toi Harrylle aamiaista. Sairaalaruoka vaikutti kamalalta eikä parantunut yhtään syödessään, mutta Harry söi silti koska hänellä alkoi olla jo kova nälkä. Olihan hän toki ennenkin ollut noin vuorokauden syömättä juuri mitään, muttei se silti hyvältä tuntunut.
Olisin saanu sittenki jatkaa! No jatkan nyt sitte. Pahoittelen!
Harry odotti loputtomalta tuntuneen ajan ja muutkin potilaat alkoivat jo hereillä. Hänen kellonsa mateli eikä hän keksinyt kerrassaan mitään tekemistä. Hän vain katsoi kun ikkunan takana aurinko nousi tuskallisen hitaasti. Ovi aukeni puolilta päivin mukanaan herra ja rouva Weasley, Ron, Ginny ja Hermione. Harry hymyili heidän kävellessään häntä päin. "Vaihdan muutaman sanan hoitajan kanssa", rouva Weasley sanoi ja lähti tätä päin muiden istahtaessa hänen viereensä. "Millainen on vointi Harry?", herra Weasley sanoi. "Hyvä, hyvä, kunhan vain pääsen pois täältä", Harry vastasi. "Täällä on tajuttoman tylsistyttävää" muut nauroivat ja herra Weasley sanoi "Tiedän tunteen" Herra Weasley oli viimevuonna joutunut olemaan Mungossa monta päivää. Harry ei käsittänyt miten tämä oli kestänyt. Pian rouva Weasley ja parantaja tulivat takaisin ja parantaja väänteli Harryn oikeaa kättä jossa haava oli ollut ja totesi sen olevan täysin kunnossa ja antoi luvan mennä. Harry ja hilpeä Weasleyn seurue lähti takaisin kotikoloon. Kotikolossa päivä oli taas hilpeä. Kesälomaa oli vielä muutama päivä jäljellä. Niiden aikana Harry, Ron, Ginny ja Hermione pitivät hauskaa ja Harrylle selvisi että Ginnystä oli tullut kanssa valvojaoppilas. Viimeisenä iltana ennen lähtöä, Harry päätti ajan tulleen ja kutsui Ronin ja Hermionen hieman sivummalle. Ginny loukkaantui kun häntä ei huolittu mukaan ja käveli Fredin ja Georgen luo, jotka suunnittelivat jo seuraavia pilatuotteita. Harry käänttyi ystäviinsä päin ja sanoi näille: "Olen jättänyt kertomatta teille yhden jutun jonka Dumbledore kertoi minulle viime lukukauden lopussa", hän sanoi. Ron ja Hermione kohottivat kulmiaan, mutteivät sanoneet mitään. Harry kertoi heille ennustuksen sisällön. Ron ja Hermione näyttivät kauhistuneilta. "Mutta Harry... Minä en voi uskoa, minä en halua uskoa... Voi sinua!", Hermione parkaisi hiljaa ja heittäytyi Harryn kaulaan. "Mutta... mitä olet päättänyt tehdä?", Ron sanoi. Tämä oli tavattoman kalpea ja huolestuneen näköinen. "Minä en tiedä", Harry sanoi hiljaa. "Minä en tosiaankaan tiedä." Hermione päästi irti ja pyyhki silmiään jotka olivat alkaneet täyttyä kyynelistä. "Et ainakaan voi antaa hänen tappaa sinua, et vain voi!", Hermione sanoi. "Päivän profeetassa on kerrottu hänen teoistaan... tappanut hirveästi niin jästejä kuin noitia ja velhojakin! Se on alkanut jälleen!", hän lisäili itku kurkussa. Harry ja Ron pysyivät hiljaa. Hermione pyyhki itsepintaisesti silmiään ja räpytteli ettei kyyneliä olisi valunut enää. "No mutta huomenna menemme taas Tylypahkaan..." Ron sanoi käheästi yrittäen selvästikin vetää keskustelun pois ennustuksesta. Harry hymyili hieman tälle ja loppuilta oli hiljaista. Kahdeksalta he menivät pakkaamaan tavaroitaan. He menivät aiakisin nukkumaan, ja Harry mietti maatessaan, että olikohan hän ainoa joka makasi huolestuneena hereillä...
Seuraava aamu olikin pelkkää hässäkkää. Herra Weasley oli onnistunut lainaamaan ministeriöltä auton viemään heidät asemalle josta Tylypahkan pikajuna lähtisi. Kaikki juoksivat ympäri taloa varmistaen pakanneensa kaiken ja ministeriön korjaajat korjasivat keittiötä ja olohuonetta. He onnistuivat hässäkässä syömään nopeasti ja kiskomaan jästivaatteet nopeasti päälleen, koska velhonkaapuihin heidän kuului vaihtaa vasta junassa. Harry kiskoi matka-arkkuaan portaita alas Ronin rynniessä ihan hänen takanaan omaansa raahaten. Ginny ja Hermione olivat jo alhaalla. Ginnyn näämä oli punainen ja hikinen ja Hermione huohotti nopeasti. Harry antoi matka-arkkunsa kuskille joka vei sen autoon. Rouva Weasley raahasi heitä autoihin. "Jos unohditte jotain, me lähetämme sen... Autoon siitä nyt... En ehdi tulla asemalle, pitää vahtia remonttia... Kyllä te sinne pärjäätte... Hyvää lukuvuotta!" Pian auto jo kaarsikin pihasta Harry, Ron, Hermione ja Ginny mukanaan. Auto oli suurennettu taialla ja he kaikki muut istuivat takapenkillä paitsi Ginny joka oli joutunut eteen. Jonkin ajan kuluttua he olivat asemalla ja raahasivat arkkujaan sisälle. Tylypahkan pikajuna lähtisi laiturilta 9 ja 3/4.
Pian he olivatkin jo asemalla ja ministeriöläiset ojensivat heille heidän matka-arkkunsa. He kiittivät kyydistä ja alkoivat raahata arkkujaan päin laituria 9 ja 3/4. Se oli jästeiltä suojattu paikka. Sinne oli helppoa muuten päästä, mutta ongelmana oli se etteivät jästit saaneet huomata että ihmisiä katosi. Ensin menivät Ginny ja Hermione jotka juttelivat vilkkaasti. Koukkujalka oli korissa. Pian he katosivat tiilimuurin läpi laiturille. Ron ja Harry tekivät samoin ja menivät kanssa laiturille pian heidän peräänsä. He nousivat junaan. "Me joudumme menemään taas joksikin aikaa valvojaoppilaiden vaunuun... mutta lupaamme tulla loppumatkaksi samaan vaunuun. Varaa meille paikat!", Hermione huusi Harrylle kättään heilauttaen valvojaoppilaiden tungoksessa. Harry lähti eteenpäin ja kurkisteli osastoihin. Keskellä junää hän toörmäsi Luna Lovekivaan, viidesluokkalaiseen korpinkynteen. "Hei", Luna sanoi. Tällä oli jo kaapu päällä ja valvojaoppilaan merkki kiinnitettynä rinnukseen. Hänellä oli seurassaan viidesluokkalainen puuskupuhtyttö mukanaan. Tytölläkin oli kaapu jo päällä ja valvojaoppilaan merkki siihen kiinnitettynä. Hän hymyili Harrylle punastuen lievästi. Tytöllä oli ruskea, tuuhea tukka joka ylettyi hieman yli niskan ja pyöreät vihreänharmaat silmät ja tummat pitkät ripset. Tyttö oli tavattoman kaunis. Harry tunsi punastuvansa sanoessaan "Moi" tälle tytölle, kun he kulkivat ohi valvojaoppilaiden vaunua kohti. Harry jatkoi matkaansa ja löysi viimeisen vaunun täysin tyhjänä. Hän raahasi matkatavaransa ja Hedwigin häkin matkatavarahyllylle ja jäi katsomaan ikkunasta ulos. Hän huokaisi ja vaihtoi kaapuunsa jonka jälkeen vajosi taas penkille istumaan. Noin tunnin päästä Ron, Hermione, Ginny, Luna ja se puuskupuhtyttö tulivat vaunuun. Ronilla, Hermionella ja Ginnylläkin oli jo kaavut päällä. "Hei", Harry sanoi ja hymyili. Muut hymyilivät takaisin ja istuivat alas. "Ai niin joo, Harry, tässä on Kathy Keyshol. Kathy, tässä on Harry Potter", Hermione sanoi. "Me näimmekin jo käytävällä", Kathy sanoi punaisena ja näytti varovan Harryyn katsomista. Loppupäivän he juttelivat ja nauroivat. Kathyllä oli hyvä huumorintaju. Harry tykkäsi tästä heti. Maisema ikkunan takana alkoi jo hämärtyä kun ovi aukesi. Oven suussa seisoi Cho Chang joka näytti vaivaantuneelta. "Öh... Harry, minulla olisi asiaa... haluaisitko tulla tänne hetkeksi?", Cho kysyi punaisena. Harry nousi konemaisesti ylös ja alkoi jo miettiä mitä oli tulossa. Harry oli joskus pitänyt Chosta hirveästi, mutta viimeisimmän riidan myötä se oli haihtunut kokonaan. Sen jälkeen sitäpaitsi Cho seurusteli Michael Cornerin, Ginnyn entisen poikaystävän kanssa. Cho pelasi Korpinkynnen huispausjoukkueessa etsijän paikkaa. Tällä oli pitkät tummat kauniit hiukset. Cho sulki oven ja kääntyi vaivaantuneena Harryyn. "Olen pahoillani", hän niiskahti silmät kostuen "Voisimmeko me sopia vihdoin?" "Käy minulle", Harry vastasi. Hän ei enää kestänyt riitoja. Cho halasi häntä ja yritti antaa pusun mutta Harry torjui tämän. "Olen pahoillani, mutta meistä kahdesta ei tule mitään." Cho niiskahti ja yritti hymyillä. "Olet kai oikeassa...", hän sanoi ja kääntyi pois. Hän lähti kävelemään poispäin ja Harry astui takaisin vaunuun. "No?", Hermione sanoi. "Me sovimme", Harry vastasi. "Onko hän sinun tyttöystäväsi?", Luna kysyi. "Ei", Harry vastasi. Hermione kohotti kulmiaan. "Äh, kyllä sinä tiedät ettei siitä olisi tullut mitään. Me vain riitelemme koko ajan." "Taidat olla oikeassa", Hermione sanoi "On kuitenkin mukavaa että sovitte." "Entäs Dean ja sinä Ginny?", Ron kysyi Ginnyltä. Ginny punehtui. "No nyt kun mainitsit, niin aika hyvin!", hän ärähti Ronille. Muut nauroivat. "Onkos muilla tyttö- tai poikaystäviä?", Ron sanoi käkättäen. "Viktor ja minä seurustelemme", Hermione sanoi punehtuen. "MITÄ!?!?", Ron huudahti. "Hänhän on kamala jurottava mäntti?" "Eikä ole Ron!", Hermione vastasi aina vain punaisempana. "Ettehän te edes voi tavata!", Ron sanoi punaisena. "Kyllä me tapasimme kesälomalla!", Hermione sanoi ja käänsi katseensa poispäin muista. "Sitäpaitsi, mitä se sinulle kuuluu jos minä seurustelen Viktorin kanssa? Se on minun asiani!", hän jatkoi. Ron jurotti loppu matkan. Harry yritti keksiä kuumeisesti uutta puheenaihetta. "Miten Saivartelijalla menee?", hän kysyi Lunalta. "Voi, se myy hyvin. Kävimme Ruotsissa mutta emme nähneet ruttusarvisia niistaisikkejä", hän sanoi pettyneenä. Hermione näytti hillitsevän itseään. "Harmi," Kathy sanoi "olisi mukavaa nähdä yksi. Eräs tuttuni on nähnyt, mutta kun ne ovat niin harvinaisia niin niitä ei paljoa näy" "Onko? Haluaisiko hän kirjoittaa siitä Saivartelijaan?", Luna kysyi innoissaan silmät laajeten. "Voin kysyä", Kathy vastasi. "Mitä te teitte kesälomalla?" "Olin Viktorin kanssa ja loppukesän Ronilla", Hermione sanoi. "Ruotsissa ruttusarvisten niistaisikkien perässä", Luna sanoi. "Meillä Harryn ja Hermione kanssa", Ron sanoi. "Sitä samaa", Ginny vastasi. "Minä lojun Dursleylla ja sairaalassa, mutta kyllä minä ehdin muutaman viikon Ronillakin olla", Harry nauroi. "Minä olin vanhempieni kanssa tivolissa", Kathy sanoi. "Oletko jästisyntyinen?", Harry kysyi. "Joo. Olen ensimmäinen suvussamme joka on noita", Kathy sanoi hymyillen. "Miksi sinä olit sairaalassa?", hän kysyi huolestuneen näköisenä. "Tapaturma", Harry vastasi punehtuen. "Ronin keittiö ja olohuone räjähti ja Harry hyppäsi ikkunan läpi ulos ja makasi monta minuuttia oikean käden ranne auki maassa", Hermione sanoi. "Ihme ettei henki mennyt", Harry sanoi punaisempana. "No mutta oln siellä vain vähän yi päivän." Silloin juna alkoikin jo jarruttaa ja he nousivat ylös. Muut joutuivat vahtimaan junan tyhjentymistä ja Harry astui yksin ulos junasta. Samassa hän kuuli tutun äänen: "Ekaluokkalaiset... Ekaluokkalaiset tännepiäin!" Tylypahkan riistanvartija ja taikaeläintenhoidon opettaja Hagrid viittoi ekaluokkalaisia luokseen lyhty kädessään. "Hei Harry! Onkos ollut kiva loma?", Hagrid huikkasi Harrylle väkijoukon yli. "Ihan OK", Harry vastasi ajautuessaan väkijoukon mukana vaunuillepäin. Vaunuja vetivät Thestralit, matelijamaiset siivekkäät mustat hevoset, jotka pystyi nähdä vain jos oli nähnyt kuoleman. Harry katsoi niitä ja jäi Hedwigiä, Posityyhtystä ja Koukkujalkaa raahaten odottamaan muita jotka saapuivat pian. "Kiitos", Hermione ja Ron sanoivat ottaessaan lemmikkinsä Harrylta ja Harry astui edeltä vaunuihin Hedwig mukanaan. Hermione, Ron, Luna ja Kathy tulivat samaan vaunuun. "Aah, minulla alkaakin jo olla nälkä...", Ron sanoi. "Mukavaa päästä taas pitoihin!", Kathy naurahti. Vaunut jylisivät eteenpäin ja pysähtyivät linnan porteille.
Jatkan taas joskus! Kiitos kaikille jotka lukee tätä!
Jatkan. En tiedä kuinka kauan voin, mutta katsotaan
He hyppäsivät vaunuista pois ja ajautuivat runsaan väkijoukon mukana ulko-oville päin. He astuivat sisään eteishalliin ja pian ilmaa laukoi ääni "Harry, tulisitko tänne?" Harry katsoi äänen suuntaan ja näki Dumbledoren seisomassa portailla. Harry hyvästeli muut ja lähti hämmentyneenä kulkemaan Dumbledoren suuntaan. Dumbledore vinkkasi häntä seuraavaan ja Harry huomasi alhaalla olevien oppilaiden tuijottavan häntä hämmästyksissään. Harry käänsi päänsä pian pois väkijoukosta ja yritti olla niin kuin ei huomaisikaan muiden katseita. Suuresta salista kuului kova puheensorina. Dumbledore pysähtyi kerrosta ylempänä. Harry kuuli salin ovien sulkeutuvan. "Opettelet okklumeusta tiistai-iltaisin kahdeksalta. Tulet minun kansliaani jo ensi viikolla", Dumbledore sanoi. Harry nyökkäsi. "Älä siltikään vielä kerro kenellekkään missä käyt. En tahdo että se kantautuu Toffeen korviin...", hän jatkoi ja hymyili "No meidän pitäisi olla jo pidoissa. Tulehan siitä" Harry ja Dumbledore kävelivät ripeästi eteishalliin ja siitä suureen saliin. Oven auetessa kaikkien päät kääntyivät ovelle. Keskellä opettajainkoroketta oli jakkara jonka päällä oli hattu; lajitteluhattu. Professori McGarmiwalla oli pitkä lista kädessään ja hän oli vaiennut. Pian hän kuitenkin ryki kovalla äänellä ja päät kääntyivät taas eteen. Harry käveli Ronin ja Hermionen hänelle varaamaan paikkaa ripeästi McGarmiwan sanoessa kovaan ääneen nimen "Tracy Coolbright!" Pieni tyttö jolla oli lähes mustanruskeat pitkät lainehtivat hiukset juoksi korokkeelle ja pani hatun päähänsä. Hän istui hetken ja hattu huusi sitten "PUUSKUPUH!" ja tyttö lähti kohti puuskupuhin pöytää missä tälle hurrattiin. Harryn silmään osui Kathy ja hänen mahassaan muljahti oudosti. Hän riisti katseensa takaisin McGarmiwaan joka sanoi: "Janet Drople!" ja tällä kertaa punapäinen tyttö pani hatun päähänsä. "ROHKELIKKO!", hattu huusi ja Harry hurrasi muiden rohkelikkojen mukana. Ja sitä rataa lajittelu jatkuikin. Jason Ducysta tuli puuskupuh, Evanne Gromlandistä rohkelikko ja David Goustonista luihuinen. Ekaluokkalaisten jono lyheni nopeasti. Ja kun viimeinenkin ensiluokkalainen (Tylor Yound, korpinkynsi) oli lajiteltu, rehtori Dumbledore nousi ylös ja sanoi "Tervetuloa jälleen kerran vuodeksi Tylypahkaan! Annetaanpas juhlan alkaa!" Samassa lautaset heidän edessään täyttyivät monenlaisilla ruuilla ja Harry alkoi muiden mukana lappoa isot kasat ruokaa lautaselleen. "Mistä Dumbledore tahtoi puhua kanssasi, Harry?", Hermione kysyi pihviä leikatessaan. Harry vilkaisi ettei kukaan kuunnellut samalla kun Ron siirtyi lähemmäs jotta kuulisi myös ja kuiskasi "Hän vain sanoi että harjoittelen tiistaisin okklumeusta. Hän ei edelleenkään halua että sana leviää joten..." He söivät kovalla ruokahalulla ja nopeasti. Pian jälkiruuat tulivat pöytään. "Katsoitko jo kuka on pimeydenvoimilta suojautumisen uusi opettaja?", Ron sanoi ja heilautti päätään opettajienpöydän suuntaan Harry kohotti päätään nähdäkseen ja hänen suunsa loksahti auki. Opettajanpöydässä istui...
SELVIÄÄ ENSIKERRALLA LÄLLÄSLÄÄ Kirjoitan joskus jatkoa taas. KOMMENTTOIKAA!
Ääh, en jaksa enää kirjottaa tätä. Varsinkaan kun uusin kirja ilmestyy muutaman tunnin päästä... Kaikille joita kiinnostaa, se uus ope ois ollu Sturgis Podmore! Kiitti kaikille jotka luki tätä. Hyvää illanjatkoa!
Mutta nyt voin taas jatkaa 
Olisin saanu sittenki jatkaa! No jatkan nyt sitte. Pahoittelen! 
Kirjoitan joskus jatkoa taas. KOMMENTTOIKAA! 
