Oli kuuma kesäpäivä, Harry istuskeli Dursleyden talon ulkopuolella rapuilla ja mietiskeli. Oli hänen syntymäpäivänsä, hän oli saanut lahjoja ystäviltään; Hermionelta hän oli saanut Pimeyden olennot erikoisjulkaisun, Ronilta ison laatikon suklaasammakoita, Mrs. Weasleylta mustikka piirakan sekä toffeeta ja Hagridilta ison kakun. Hän otti yhden suklaasammakoista ja pureskeli sitä. Sitten ovi avautui ja Dudley asteli ulos, hänellä alkoi koulu aiemmin kuin Harryllä, nimittäin sinä aamuna kello 10 ja kello oli kuin olikin puoli kymmenen. Dudley asteli Harryn ohi ja sitten yhtäkkiä pysähtyi.
-Isä käskee sinun tulla sisälle, siivoamaan kun Rehtorini tulee vierailulle. sitten hän lähti. Dudleyn rehtori oli tulossa sinä iltana keskustelemaan jostain, mistä, Harry ei tiennyt. Mutta hauskaa siitä tulisi. Harry nousi ja asteli sisään taloon, haki imurin kaapista ja alkoi imuroimaan eteisen pölyistä lattiaa.
Kun kello oli kuusi sinä iltana ovikello soi. Harry oli keittiössä tiskaamassa päivällisen jäännöksiä pois astioista. Harry kuuli kun jästit menivät olohuoneeseen istumaan. Dudley oli Täti Margen luona, hän oli lähtenyt sinne viikonlopuksi.
-"Pojallanne, Dudleyllä, on ollat ns. kohtauksia. Hän mutisee tunneilla jotain Barry nimisestä henkilöstä sekä taikasauvoista..." Harry kuuli rehtorin kertovan Vernonille ja Petunialle jotka istuivat nahkaisella sohvalla täysin hiljaisena.
-"Ei Dudley ole puhunut tästä asiasta mitään kotona?" rehtori kysyi
-"Ei ole... Öh, mitä Dudleymme tarkalleen sanoo?" Petunia vastasi pelästyneenä
-"Noh, hän niinkuin horjahtaa lattialle ja rupeaa sanomaan jotain tyyliin "Barry teki sen! Se oli Barry" ja sitten hän lyö itseään nenäänsä." Rehtori selitteli. "Nämä kohtaukset ovat jatkuneet nyt melkein tasan vuoden. Ei teidän mieleen tule että Dudley olisi tähän aikaan viime vuodesta kokenut mitään järkyttävää missä tämä Barry tai Harry mikä lie, olisi tehnyt jotain Dudleylle?"
-"Öhm, ei." Vernon vastasi ja vilkuili kohti keittiöön. Silloin Harry tajusi. Viime kesänä, Ankeuttajat! hän oli miettinyt paljon mitä Dudley oikein oli nähnyt kun he olivat kohdanneet Ankeuttajat. Tässä vastaus oli. Hän oli nähnyt Harryn loitsivan hänet. Harryn kasvoille tuli iso virne. toivottavasti tällainen kohtaus sattuisi täälläkin että Harry saisi tietää mitä hän tekee Dudleylle tämän pahimmassa pelossa, Harry ajatteli.
Sinä sunnuntaina Dursleyn perhe istui kuten yleensä, television edessä Harryn tiskatessa. Kun kello oli yskitoista hän lähti keittiöstä yläkertaan. Päästyään portaikon keskiosaan Dudleyn isot pulleat kasvot lakanan valkoisina ilmestyivät kulman takaa. "Huoneessasi on joku" hän sanoi peloissaan "Mitä..?" Harry sanoi ja loikkasi ylös portaat, ohitti jäätyneen serkkunsa ja paiskasi oven auki. "Eihän täällä ketään ole!" Harry sanoi Dudleylle Sitten Dudley yhtäkkiä horjahti vähän ja näytti vielä enemmän pelokkaalta. Hän siristi pieniä silmiään ja rupesi peruuttamaan. "Ei, et saa! Lopeta! Ei!" Hän huusi Harrylle. Petunia tuli juosten eteiseen ja häntä seurasi Vernon. "Mitä sinä teet hänelle?!?" Vernon huusi Harrylle "No en mitään" Harry vastasi kummastuneena "Ei Harry! Sinä teit sen! Harry teki tämän!" Dudley huusi "Duddy poikani, mikä on hätänä?" Petunia sanoi juostessaan portaita ylös "Se on hirveä! Ei! Eih..." Sitten Dudley pyörtyi. Vernon hölkkäsi raput ylös, otta Dudöeyn käsiinsä ja meni taas takaisin alas. Hän vei Dudleyn keittiön pöydän ääreen missä poika aiemmin oli sotkenut matikanvihkoonsa. "Anna hänelle jotain! Kaapissa on suklaata! Ota se esiin!" Vernon huusi Petunialle Sitten yht'äkkiä Dudley otti kynän käteensä ja hänen silmiensä valkuaiset vyörivät esiin. Hän piirsi jotain pöydälle. Jotain, joka muistutti kovasti porsasta... "Mene huoneeseesi heti! Sinua odottaa rangaistus. Ylös heti!" Vernon huusi Harrylle Harry juoksi ylös ja paiskasi huoneensa oven kiinni.
Harry istahti sängyllensä ja huomasi että Hedwig oli ikkunan ulkopuolella ja näpytteli ruutua nokallaan. Harry käveli ikkunan luokse ja avasi sen ja lumenvalkoinen pöllö lennähti sisään. Hedwig oli ollut matkalla jo monta päivää ja Harry olikin odotellut sitä. Hedwigin jalkaan oli kiinnitetty pieni valkoinen paperirulla. Harry otti ja avasi sen. "Hei, Harry!
Oletko jo saanut kirjeesi Tylypahkasta? Minä ja Hermione saimme ne tänään. Olemme lähdössä Viistokujalle ensiviikon torstaina ja tulemme silloin hakemaan sinut sieltä jästipaikasta. Isä on taas saanut luvan lainata ministeriön autoja. Olethan sitten valmis kello 11.00 Torstaina?
Terveisin Ron ja Hermione"
Ja heti kun Harry oli saanut luettua kirjeen, musta pöllö tupsahti sisään avoimesta ikkunasta. Harry ehti vain irroittaa kirjeen pöllön jalasta ennenkuin se taas lennähti matkaan.
"Hyvä Mr. Potter, Tylypahkan koulu noidille ja Velhoille toivottaa sinut tervetulleeksi 6 lukuvuodellesi joka alkaa 1. syyskuuta. Liitteenä kirjeessä on lista tavaroista, jotka sinun täytyy hankkia uutta lukuvuotta varten.
Terveisin, Minerva McGarmiwa, koulun vararehtori"
Kirjekuoressa oli vielä kaksi paperia; jokavuotinen tarvikelista joka oli entistä pitempi sekä punainen paperirulla joka oli kiedottu hienosti punaisella sinetillä. Harry avasi kirjeen;
"Mr. Potter, sinut on valittu Rohkelikon huispausjoukkueen kapteeniksi. Kun saavut kouluun, ota yhteyttä Professori McGarmiwaan."
Kirjekuoresta löytyi pieni merkki jossa oli Rohkelikon leijona ja siinä luki "Kapteeni".
Jatka vain tätä tarinaa. Sitä on hauska lukea näin suomennosta odotellessa. Oletko muuten lukenut kuudetta kirjaa, eli onko tässä mukana jotain aitojakin juttuja kuutosesta? Toivottavasti jatkat vielä tätä kirjoittamista. Tämä on oikeasti hyvä!
Oon lukenu sen ja siin on kyllä joitai juttuja mukana mut en nyt tässä kerro ettei vaa spoilaa..
Harry vietti viikon innoissaan kun saisi taas pian tavata ystävänsä. Oli keskiviikko ilta, kun se tapahtui. Harry istuskeli ruokapöydän äärellä ja mutusteli pientä leivänpalaansa. Hän katsoi ulos; oli kirkas yö ja taivaalla loistivat tähdet sekä kaunis täysikuu. Harry söi vielä viimeisen palan leivästään ja joi loput maidostaan kun yht'äkkiä kuului rysähdys, kuin jokin olisi rikkonut ison lasiruudun. Harry juoksi olohuoneeseen jossa sohva oli väännetty väärin päin. Lattialla ryömi Dudley kohti keittiötä nyyhkyttäen. Petunia ja Vernon olivat käpertyneet jotenkuin huoneen nurkkaan ja näyttivät pelkäävänsä henkensä puolesta jotain. Harry käänsi pois katseensa sukulaisistaan ja katsoi ikkunaa jonka lasipalaset makasivat lattialla. Ikkunan ulkopuolella loistivat kaksi keltaista silmää. Iso murahdus ja jättikokoinen ihmissusi hyökkäsi suoraan kohti Harrya! Hän ehti juuri ja juuri hypätä sivuun ennenkuin susi lensi hänen ohitseen suoraa lasikaappiin. Harry kurkoitteli taikasauvvaansa joka oli lentänyt kohti eteistä. Vähän vielä...! hän ajatteli. Sitten kuului toinen jysäys ja punainen valo täytti huoneen. Kun valo katosi kaatui susi tajutomana lattialle. Särkyneen ikkunan ulkopuolella näkyi kahden miehen hahmo; Albus Dumbledore ja Arthur Weasley.
"Kyllä kai..." Harry vastaa. Hän nousee lattialta seisomaan ja katsoo pökertynyttä ihmissutta. "Hemmetin Garborack...!" Dumbledore mutisee "Anteeksi, mitä sanoitte, sir?" Harry kysyy "Hänen nimensä, Garborack. Tunnettu ihmissusi todellakin. Hän puri yhtä tuttuani... Mutta, jos olet kunnossa, lähtisimme heti?" Dumbledore sanoo mietteliäästi "Olen mainiossa kunnossa!" Harry sanoo innoissaan "Hyvä. Ilmoitan vain ensin taikaministeriöön tapahtuneesta. Saisinko mahdollisesti alinata Hedwigiä?" Dumbledore kysyy "Toki. Hedwig!" Harry huudahtaa ja Hedwig lennähtää Harryn luokse. Dumbledore raaputtaa jotain palalle paperia ja käärii sen Hedwigin jalkaan, joka lentää heti ulos ikkunasta. "Tule Harry. Kiirehtikäämme."
Kirjoitat todella hyvin 
