Harry kävile edestakaisin poikien makuusalin ikkunan edessä. Aamuauringon säteet loihtivat Tylypahkan suurelle pihamaalle kultaisen hohteen. Sää oli mitä mahtavin huispausta varten. Ron pyöri hetken vuoteessaan, mutta nousi sitten istumaan. "Kuinka kauan olet ollut hereillä?" -Ron kysyi unisena haukotuksen lomasta. "Äh..en minä kauaa ole vielä hereillä ollut.." -Harry vastasi poissaolevasti. Todellisuudessa hän oli ollut jalkeilla jo monta tuntia. Ei häntä ennen ollut huispausottelu noin kovasti jännittänyt. Mahassa nipisteli ja olo oli melkein samanlainen, kuin silloin ennen hänen ensimmäistä huispausotteluaan. "Minä menen katsomaan joko Hermione on hereillä...Tuletko sinä?" -Harry kysyi ja lähti jo laahustamaan ovea kohti. "Joo, tulen kohta" -Ron sanoi, ja nousi seisomaan. "Puen vain ensiksi itseni".
Harry lähti makuusalista ja meni oleskeluhuoneeseen. Hermione istui nojatuolissa Koukkujalka sylissään ja kutoi jotain epäilyttävästi pipolta näyttävää. "Huomenta! Hyvä, että heräsit. Ajattelinkin tässä juuri, että voisitte auttaa minua järjestelemään SYLKY..." -Hermionen aloitti toiveikkaana, mutta Harry keskeytti hänet: "Ei nyt Hermione! Minulla on muutakin tekemistä, kuin miettiä sinun sylkyäsi...". Hermione loi häneen kiukkuisen katseen, mutta Harry säästyi kuitenkin saarnalta, kun Ron juuri parahiksi tuli poikien makuusalista. "Mennään aamupalalle. Minulla on kauhea nälkä!" -Ron sanoi ja meni oviaukon luo. Harry lähti Ronin perään onnellisena Ronin sopivasta ajoituksesta.
Tässä tämä... Sanokaa mielipiteitä! Jatkoa tulee joskus..
Suuri sali oli täynnä iloisesti keskustelevia oppilaita. Harry istahti Rohkelikon tupapöytään ja sai viereensä kiukkuisen Hermionen ja Ronin. Harryn ei ollut yhtään nälkä. Hänen mielessään pyöri vain huispausottelu. Ron katsoi Harrya ihmeissään ja kysyi lopulta: "Mikä sinun on? Et sinä ennen ole noin outo ollut, vaikka olisikin huispausottelu!". "Äh..ei minulla ole mikään..Taidan mennä kentälle..." -Harry vastasi ja nousi ylös. Hän käveli pois Suuresta salista.
Haettuaan Tulisalaman, Harry astui ulos aurinkoiselle pihamaalle. Hän veti keuhkot täyteen raikasta ilmaa ja jatkoi kulkuaan kohti Huispauskenttää. "Tämä on tavallinen huispausottelu, vaikka pelaankin Cho Changia vastaan" -Harry vakuutti itselleen kulkiessaan pitkin pihamaata. "Jos annan Korpinkynnen voittaa, Angelina tappaa minut, mutta jos me voitamme Cho suuttuu minulle..." -Harry kävi itsensä kanssa sisäistä kamppailua.
Huomaamattaan hän oli saapunut autioon pukuhuoneeseen. Hän veti huispauskaavun ylleen ja istahti lähimmälle tuolille. Hetken kuluttua sisään rynnistivät Angelina ja muut Rohkelikkojoukkueen pelaajat. Kun kaikki olivat pukeneet kaavut ylleen, Angelina aloitti tapansa mukaan pitkän suunnitelman pelin kulusta. Angelinan ääni hukkui kuitenkin, kun Harryn ajatuksissa pyöri vain peli ja Cho. "Mitä minun pitäisi tehdä?" -Hän ajatteli hiljaa itsekseen. "...Ja sitten Harry ota sieppi kiinni ja me voitamme. Hyvä. Onnea peliin. Tulkaa, peli alkaa aivan kohta." -Angelina sanoi hieman hermostuneesti.
Rohkelikkojoukkue marssi ulos pukuhuoneesta ja heitä vastaan marssi sinisiin ja pronssinruskeisiin huispauskaapuihin pukeutunut Korpinkynnen joukkue. Kun joukkueiden kapteenit olivat kätelleet, peli käynnistyi. Harry istui luutansa selässä jähmettyneenä paikoilleen. Hän lähti liikeelle vasta, kun Angelina huusi hänelle kurkku suorana: "Harry! HARRY! Mitä ihmettä sinä luulet tekeväsi! OTA SIEPPI KIINNI!". Samassa Harry näki sen. Kultainen pieni pallo singahteli lähellä Fredin oikeaa korvaa. Harry oli tehnyt päätöksensä ja liisi nopeasti kohti palloa. Cho oli myös huomannut siepin ja lähestyi sitä kovaa vauhtia, mutta sieppi oli taas jossain muualla. Cho hymyili Harrylle jatkoi taas siepin tarkkailua.
Taivaalla jyrähti. Harry ei ollut huomannut aikaisemmin, miten tummaksi se oli mennyt. Alkoi sataa. Peli oli tasaista ja kesti monta tuntia. Kolmen tunnin kuluttua tilanne oli 80-70, Korpinkynnen hyväksi. Sade yltyi jo niin voimakkaaksi, että sen lomasta oli vaikea erottaa edes pelitovereita. Miten hän sitten erottaisi siepin? Vastaus tuli melkein heti, kun Harry kuuli räpistelyä aivan vasemman korvansa vierestä. Harry käännähti ympäri ja ajattelematta mitään hänen kätensä tarttui kiinni rimpuilevaan kultaiseen palloon. Rohkelikkopäädyn hurraus kuului vain vaimeasti, koska sade piiskasi kuuluvasti maata. Harry laskeutui hitaasti maahan.
Hän tunsi miten lauma ihmisiä juoksi hänen luokseen ja kaikki halasivat häntä. Ensimmäinen kerta, kun hän ei ollut onnellinen voitosta. "Miksi en antanut Chon ottaa sieppiä? Miksi minun piti tarttua siihen?" -Syyttävät kysymykset kaikuivat Harryn päässä. Harry ojensi siepin Matami Huiskille ja lähti sitten laahustamaan kohti pukukoppia.
Saavuttuaan pukukoppiin, Harry vaihtoi märän huispauskaavun kuiviin vaatteisiin ja lähti sitten nopeasti pois; hän ei halunnut olla siellä silloin, kun muut Rohkelikot palasivat. Harry kulki apeana pihamaata pitkin. Vesi valui hänen hetki sitten vielä kuivista vaatteista. "Harry!" -Joku huusi hänen takaansa. Harry kääntyi ympäri. Huutaja oli ollut Hermione. Ron ja Hermione tulivat Harryn luokse. "Mikä sinuun meni? -Poistuit kentältä, kuin peli olisi hävitty!" -Hermione kysyi kummastuneena. "Minä..." -Harry aikoi jo sanoa totuuden, mutta lisäsikin loppuun nopeasti: "...olen vain hieman väsynyt...". "Mutta nythän on vasta iltapäivä!" -Ron sanoi ja sai samassa Hermionen tönäisyn kylkeen. "Tai siis...joo no peli oli varmasti rankka..." -Ron sanoi hieroi kylkeään. "Ööh...taisin unohtaa tulisalaman pukukoppiin...Pitää hakea se." -Harry sanoi epävarmana. "Okei..me menemme oleskeluhuoneeseen. Siellä juhlitaan voittoa." -Ron sanoi hymyillen. "Selvä..pitäkää hauskaa" -Harry sanoi ja lähti nopeasti kohti pukuhuonetta. Hän kuuli, kuinka Hermione huusi hänen peräänsä: "Mutta Harry! Etkö sinä...?". Loppu hukkui sateen ropinaan.
Kun Harry saapui huispauskentälle, se oli autio. Kaikki olivat jo lähteneet pois. Kaikki paitsi yksi. Joku seisoi kentän laidalla. Se joku piti Harryn Tulisalamaa kädessään. Aluksi Harry ei erottanut hahmoa, mutta kun hän käveli lähemmäs, hän tajusi, että se ei voinut olla kukaan muu, kuin...Cho Chang.
No tosta äskeisesti tuli vähä lyhyt, ku mulla on isot hissankokeet huomenna, ja koko aika menee lukemiseen..:( Mutta halusin silti tulla kirjottamaan vähän, ku se on kivaa :D
Harry odotti syyttävää katsetta Cholta. Hän lähestyi Chota syyllisen näköisenä ja oli valmistautunut Chon kiukuisiin sanoihin, mutta Cho ei alkanutkaan sanelemaan kiukkuisia sanoja. Hän hymyili. Harry tunsi, kuinka kahleet katosivat hänen rintansa päältä. Hän hymyili häkeltyneenä takaisin. "Unohdit luutasi." -Cho sanoi ja ojensi tulisalamaa. "Sinä pelaat hyvin. Voisitko joskus vaikka opettaa minulle joitakin nappaustyylejä?" -Cho kysyi ja hymyili leveästi. "Et sinä tarvitse mitään opetusta, sinä olet todella taitava etsijä"-Harry sanoi. Cho punastui ja sanoi sitten: "En ole mitään verrattuna sinuun!" . "Äh...Tule, mennään linnaan. Täällä sataa" - Harry sanoi vaivautuneena. "Joo, mennään vaan." -Cho sanoi ja lähti kävelemään kohti linnaa Harry kannoillaan.
Kun he saapuivat linnaan, eteishalli oli autio. Harry katsoi Chota ja Cho Harrya. Chon tummat, pitkät hiukset valuivat hartiolle vettävaluvina. Ron ilmaantui oviaukosta ja katsoi Harrya ja Chota häpeissään: "Ai anteeksi..en kai minä keskeyttänyt mitään...? Tai siis tulin etsimään sinua, kun sinua ei kuulunut...". Ron viittoi Harryn suuntaan. "Ethän sinä...mitään keskeyttänyt. Minä menen nyt. Nähdään Harry!" -Cho sanoi ja hymyili lempeästi Harrylle. Harryn sydän sykähti. Hänen vatsansa teki kuperkeikan ja poskia alkoi kuumottaa. Harry olisi varmaan jäänyt unelmoimaan, ellei Ron olisi sanonut: "Tule, Fred ja George on hankkinut meille kermakaljaa ja paljon kaikkia herkkuja. Mennään nyt, jotta saamme edes osan niistä." "Joo, mennään" -Harry sanoi ja hymyili iloisesti Ronille. Sitten he lähtivät.
Oleskeluhuone oli täynnä melua, kun Harry ja Ron tulivat sinne. Heti ovelle tultuaan Harry joutui ottamaan vastaan Angelinan ja Katien halaukset; "Harry me tehtiin se! Hienoa! Olen ylpeä sinusta! -Angelina sanoi ja rutisti Harrylta melkein ilmat pihalle. Samassa Fred ja Geroge tunkeutuivat väkijoukon läpi ja ojensivat Harrylle kermakaljapullon. "Mahtavaa Harry! Olemme aina tienneet, että sinä olet paras etsijä, tietysti Viktor Krumin jälkeen!" -Fred sanoi ja viittosi virnistäen Hermioneen päin. Ihmeeksi Hermione ei sanonut mitään Fredin äskeiselle kommentille vaan tuli hänkin hymyillen paikalle: "Suosittelisin sinua vaihtamaan kuivan kaavun yllesi. Tuolla menolla sinä vilustut." "Hermione, sinä muistutat aivan liika meidän äitiä!" -Ron sanoi marmattaen. Hermione loi Roniin pikaisesti kiukkuisen katseen, mutta lähti sitten Ginnyn luo.
joo en mäkään jatka enää ota mun ''joku vaan'' juttuu. ja saatan alottaa uuden aiheen. KAIKKI TEKEMÄÄN LISÄÄ NOVELLEJA, SE ON TODELLA HAUSKAA. ja olisi kiva jos te myös joskus jatkaisitte niitä.:)
Toosi hauskaa kirjoittaa novelleja ja mukavaa saada kommenttia. Kirjoittaessahan sitä kehittyy vai mitä? Tässä tulee kirjoittaessa niin iloiseksi... (Mun on se "kiipelissä" juttu)
Sanokaa mielipiteitä! Jatkoa tulee joskus..
Toosi hauskaa kirjoittaa novelleja ja mukavaa saada kommenttia. Kirjoittaessahan sitä kehittyy vai mitä? Tässä tulee kirjoittaessa niin iloiseksi... (Mun on se "kiipelissä" juttu) 
