Siis ajattelin, että täällä voisi kirjoittaa tarinaa Potteriin liittyen siten, että joku aloittaa, seuraava jatkaa jne. Tarina valmistuisi siten että jokaisen panos näkyisi ja kaikki saisivat kirjoittaa:)
Harry ja Ron olivat nälissään eivätkä millään maltaneet jäädä odottamaan että Hermione viimein tulisi ja lähtisi heidän kanssaan aamiaiselle, joten he lähtivät edeltä. Pojat kävivät pöytään ja nauttivat ruuasta keskustellen Nevillen kannsa tämän uudesta kasvista. Kun Hermione vihdoin tuli pojat huokaisivat helpotuksesta saadessaan viimein syyn vaihtaa puheen aihetta. " Meiillä oli hirvä nälkä joten päätimme lähteä syömään, kun sinulla kesti ja kesti " Ron sanoi suu täynnä puuroa. " Mikä sinua viivytti?" Hän jatkoi. " En löytänyt toista sukkaa" Hermione murahti. "katso vaikka" Hän sanoi ja nosti kaapuaan niin, että pojat näkivät hänen paljaan nilkansa ja osan pohjetta. Luihusten pöydästä kuulu kimakka vihellys joka loppui kun kaapu laskeutui takaisin. Hermione käänähti nähdäkseen kuka viheltäjä oli, mutta ei huomannut mitään poikeavaa. Hermione kääntyi takaisin, mutta tunsi jonkun tuijottavan selkäänsä. Hermione jatkoi ruokansa parissa ja asia unohtui.
Seurava tunti oli liemiä. Harry, Ron ja Hermionen suuntasivat alas tyrmille. Luokassa Kalkaros jakoi heidät pareiksi Hermionen joutui Malfoyn pariksi eikä ollut erityisen iloinen. "Hei Granger" Malfoy sanoi " kivat sukat " hän hymähti. Hermione lehahti punaiseksi ja liimasi katseensa lattiaan ja jalkoihinsa joiden sukat olivat hukkuneet aamulla. Loppu tunti sujui samaan tapaan kuin muutkin Kalkaroksen tunnit. Hermione teki suurimman osan työstä ja loppu tulos oli kiitettävä. Tunnin loputtua Hermione, Harry ja Ron kiirehtivät pois tyrmistä kun heidän takaansa kuului huuto " Hei Granger! Olet sitten ensi tunnilakin parini ". Kolmikko katsahti taakseen ja he näkivät Malfoyn selän katoavan jonnekin tyrmien uumeninii. "Mitä tuo nyt oli ?", Ron ihmetteli. " En todellakaan tiedä", Hermione vastasi vaisusti ja jostain syystä tunsi punan nousevan poskileen. Onneksi Harry ja Ron eivät nähneet sillä tyrmissä oli hämärää.
Seuraavana aamuna pojat saivat taas odottaa Hermionea sillä täälä kesti tänä aamuna kauemmin kuin koskaan ennen ja kun hän vihdoin tuli pojat ymmärsivät miksi hänellä oli kestänyt niin kauvan. Hermione käveli rappusia alas tällä kertaa molemmat sukat jaloissa ja kaapu päälään, mutta hiukset olivet kammattu kauniisti sileiksi hienoiksi kiharoiksi selkään. "Huomenta" Hermione sirkutti ja näytti olevan varsin hyvällä päällä. " Mitä ihmettä sinun hiuks- Auts Harry " Ron voihkaisi kun Harry tönäisi häntä kylheen. Asia jäi siihen.
" Menkää te vain edeltä käyn vielä nopeasti kirjoastossa " Hermione sanoi kun he kävelivät Rohkelikon oleskelutilalle. " Selvä nähdään pian " Harry sanoi, mutta Hermione oli jo lähtenyt eikä kuulluut. " Mikä häntä vaivaa ? " Ron ihmetteli atuessaan sisään muotokuva-aukosta.
Hermione käveli käytävässä kohden kirjastoa kun hän kuuli jonkun kiristävän askeliaan. Pian tämä saavuttikin hänet ja tartui kiini olka päästä. Hermionen sydän tykytti rinnassa ja hän kääntyi varovasti. " Malfoy " hän pihahti. " Sssh.. Granger " Malfoy sanoi ja katsahti vaivihkaa ympärilleen jatkaessaan " Piti vain tulla sanomaan, että tykkään sinun hius tyylistäsi ". Hermione aikoi vastata, mutta Malfoy paino käden hänen suulleen. " Pidin minä siitä vanhastakin..." hän piti tauon " Mietin vain tässä, että mahtaisitkohan... voisitkomillään" poika haeskeli oikeita sanoja. " Millään tulla huomenna kansani Tylyahoon? " hän kuiskasi viimein. Hermione ei kyennyt vastaamaan vaan nyökkäsi päätään. " Hyvä, nähdään portilla Granger " hän sanoi ja kumartui aivan liian lähelle, sipaisi hiukset pois Hermionen kasvoilta ja kuiskasi hiljaa hänen korvaansa " Hermione ". Hermione seisoi puoliksi kauhusta ja puoliksi onnesta aloillaan kunnes vihdoin ymmärsi lähteä takaisin makuusaliin.
Seuraavana aamuna Hermione kertoi Ronille ja Harrylle menevänsä Dracon kanssa Tylyahoon. Ron veti mehut väärään kurkuun, mutta tokeni pian. Harryn esimerkillä hänkin tyytyi vain ymähtämään ja siitä Hermione oli onnellinen. Päivä eteni hitaasti ja omituisen hiljaisesti. Mutta vihdoin koitti aika lähteä Tylyahoon. Hermione vei kirjat nopeasti huoneeseen ja vaihtoi kaapunsa pois. Hän katsoi vielä peiliin ja kun oli tyytyväinen näkemäänsä sulki oven ja lähti. Draco odotti häntä portilla. Hän katsoi tyttöä arvostellen päästä varpaisiin ja takaisin, välillä hänen katseensa pysähtyi, mutta lopulta hän tokaisi " Hyvältä näyttää " Hermione punastui ja kiitti hiljaisella äänellä. He lähtivät kävelemään Tylyahoon päin.Käveltyään jonkin aikaa kaduilla puhuen toisistaan ja kertoen itsestään toisilleen. He päätivät ilman vilentyessä mennä Kolmeen Luudanvarteen lämmitelemään. Sisällä vallitsi sunntaon kaaos. Draco tartui Hermionea kädestä ja veti tämän ihmisten läpi tiskille. He tilasivat kuumat kerma kaljat ja istutuivat alas. Draco kumartui lähemmäs Hermionea. "Näin ei tarvitse huutaa" hän sanoi " tule tahdon näyttää jotain " hän kuiskasi ja veti tytön perässään väkijoukon läpi ulos.
He saapuivat korkeahkolle kukkulalle jolta näki koko Tylyahaon. " Katso ! Tuolla on Kolme Luudanvartta ! " Hermione hihkaisi . Mutta Draco ei vastannut vaan tarttu tyttöä vyätärölt, kiepautti itseensä päin ja suuteli tätä. Hermionen henki salpautui ja hän vastasi pojan suudelmaaan. Siinä he seisoivat kietoutuneina toisiinsa. "Mitähän Haary ja Ron sanoisivat jos tietäisivät" hän ajatteli, mutta ymmäersi sitten ettei hänen tarvinnut kertoa. Sitten hän ei enään voinut keskittyä ajatukseen eikä halunnut. Hän painautui tiukemmin Dracoa vasten ja oli onnellinen.
